Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. lokakuuta 2025
Niin kuin Titinius urhokkaasti kuolit, Ja Caton poikana sua kunnioitaan. 1 SOTAMIES. Nyt antau, taikka kuole! LUCILIUS. Kuollakseni Vaan antaun. Tuon saat, jos mun tapat oiti. 1 SOTAMIES. Sit' ei saa tehdä. Mik' oiva vanki! 2 SOTAMIES. Syrjään! Tiedon saakoon Antonius, että vangittu on Brutus. 1 SOTAMIES. Sen hälle sanon. Tuoss' on päällikkömme. ANTONIUS. Miss' on hän?
Mutta silloin Kaherdin, joka seisoo ylhäällä laivasillalla huitaisee häntä airolla; Andret horjahtaa ja putoaa mereen. Hän pyrkii ylös, Kaherdin iskee häntä uudestaan airolla ja upottaa hänet veteen huutaen: "Kuole, petturi! Siinä on sinulle palkka kaikesta pahasta, mitä olet tehnyt Tristanille ja kuningatar Isoldelle."
Hyvin laiha hän on, neiti Margery, ja luut pistävät niin terävästi esiin kuin mahdollista; mutta varma on, että kyllä löytyy ihmisiä, joissa ei ole kuin luu ja nahka. Eivät kai ihmiset siitä kuole, että laihoja ovat, vai kuinka?" En tietänyt, mitä vastaisin, sillä en koskaan ollut nähnyt Korin äitiä.
Minä rakastin häntä koko sieluni kiihkolla, rakastin häntä lemmellä, joka ei koskaan kuole. Hänkin rakasti minua, ehkä enemmän kuin hän uskalsi tunnustaakaan, sillä hän oli vielä aivan nuori, ainoastaan kuusitoista vuotta vanha. Mutta ennenkuin ennätimme tunnustaa rakkauttamme toisillemme eroitti hänen isänsä meidät toisistamme. Hän kuului sen koulun johtokuntaan, jossa minä olin opettajana.
Siellä tahdoin minä tappaa itseni ja lapsen ennenkuin se oli tullut mailmaan. Juoseppi makaa nyt kukatiesi vaan joku askele siitä kuoliaaksi paleltuneena, ja minä elän. Minkätähden en minä kuole? Sano minulle: minkätähden minä eläisin, koska sen viattoman lapsiraukan täytyi kuolla." "Rauhoitu, älä mietiskele!" keskeytti Uoti.
Samalla aukeni ovi, ja nuori mies astui saliin. «Miten on Marian laita?« kysyivät parooni, majuri ja Klaus yhtaikaa. «Hän nukkuu nyt, mutta kuume ei ole vielä alentunut. Minä saatan kumminkin vakuuttaa, ettei hän kuole, mutta...« «Mitä«, huusi parooni, joka näki nuoren lääkärin katseesta, ettei parasta ollut toivomista. «Mutta mitä?« huusivat Klaus ja majuri.
Siinä makaisin, en eläisi, mutta en myöskään olisi kuollut, sillä minä vielä muistaisin, muistaisin ja siitä sittenkin eläisin... Muisto, se se juuri on elämää. Et kuole, jos muistat, et häviä, jos et unohda. Olkoon se minun elinvoimani. Naimi oli tahtonut häntä jäämään. »Teidän täytyy. Te ette saa mennä, minulle tulee teitä niin ikävä! Teidän kanssanne on niin hauska ja mukava puhella.
"Minä olen kuullut, että rulli ei kuole, waikka hänet kuin tappaisi; mitähän jos koettaisimme onko se tosi?" "Tehkäämme niin!" "
Kuinka paljon se aikojen kuluessa onkin kärsinyt, näin lähellä olemattomuuttansa ei se ole milloinkaan ollut, sillä nyt sammuvat jumalanpelko ja hartaus, ja katso, se oli elämä. Mutta ei se vielä kuole! Katso, hän kaatui, ne neljä kaatuivat, ne eivät saaneet kaatua oman maan puolustukseksi.
Mutta isäni!" jatkoi hän, lyöden nyrkillään otsaan, "isäni!" "Kyllä ymmärrän", vastasi Hanno, yhä nauraen, "isäsi pelkää ainokaisensa henkeä ja sinä olet liian kuuliainen poika ja ha, ha, haa! kauan elät kaukana kaikista vaaroista ja taisteluista! Oi, hän on oikeassa, tuo vanhus sinun pitää naida, ett'ei uljasten Stuifenien ja kuuliaisten poikien suku kuole olemattomiin!"
Päivän Sana
Muut Etsivät