Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. toukokuuta 2025
Kuusisataa kuussa saa jo, jotka ruukki maksaa. Siksi, Aatu, iloitse! Jo hätäpäiväs päättyy. Pappilassa ikisuoja sulle onpi säätty.» Aatu katsoo kummastuin. Ei ymmärrä hän tätä. Mitä haastaa rovasti? Mi päättyy? Mikä hätä? Eihän häll' ole hätää ollut koskaan elämässä. Vaiko liekin elonpäivät hällä päättymässä? Sen hän yksin ymmärtää: on poika hälle tullut.
Höyryvä teeves' loi lemuaan, kun helpoin taakkoinensa hän siirtyi pöydän luo, jossa viel' isän rinnoilla huomasi vieraan. Karttaen, kummastuin sekä peljäten häiritä heitä, alkoi tyttönen järjestää kupin toisensa viereen; vaan näin lapselleen nyt arvosa pastori lausui: »Heitä, tyttöni, hetkeks työs, suo suutelo siskon nuorelle tälle, jok' äsken vieras viel' oli sulle.
Näin uni yhä uudet niin synkät kuvat luo, Ei rauhaa Suomen saada nuo öiset peikot suo. Mut vihdoin toki haihtuu jo usvat uinailuin, Ja Suomi ajan uuden nyt näkee kummastuin. Ja äänet hälle kuiskaa: »jo kuole, kurja, pois, Mit' tehtävätä täällä sinulla enää ois? Oot mykkä muukalainen sun maillas omillas, Oot myönyt kieles, kurja; pois nukuit onnestas».
Mutta minä kummastuin vielä enemmän, kun seuraavana päivänä lähdin tuohon vähäiseen hotelliin määrättynä päivällistuntina, joka oli kello neljä, ja Mr. Micawber'in puheesta ymmärsin, että hän oli mennyt kotiin Uriah'n kanssa ja juonut konjakkia ja vettä Mrs. Heep'in luona. "Ja minä saan kertoa teille jotakin, rakas Copperfieldini", lausui Mr.
Kohta hän unhotti työnsä se palvelustyttö ja laski varjohon tuuleen vilvakkaan vasun kukkasinensa; itse hän kummastuin nyt luoteli impeä arkaa. »Mist' on», lausui, »kyynele tuo, joka silmänne kaihtaa?
Kun samana iltana katselin ulos akkunasta, kummastuin ja käännyin vähän levottomaksi, kun näin Mr. Micawber'in ja Uriah Heep'in käsitysten astuvan ohitse: Uriah halpuudessaan kiitollisena siitä kunniasta, jota hänelle osoitettiin, ja Mr. Micawber suopean tyytyväisenä, kun sai ulottaa suojelustansa Uriah'an.
Näin uni yhä uudet niin synkät kuvat luo, Ei rauhaa Suomen saada nuo öiset peikot suo. Mut vihdoin toki haihtuu jo usvat uinailuin, Ja Suomi ajan uuden nyt näkee kummastuin. Ja äänet hälle kuiskaa: "jo kuole kurja pois! Mit' tehtävätä täällä sinulla enää ois? Oot mykkä muukalainen sun maillas omillas: Oot myönyt kieles, kurja; pois nukuit onnestas."
Jo oli kauniin seudun rahvas riemuisa Kokoutunut ja oottaen Puvussa juhlaisessa ruhtinatansa Pihalla linnan parveili. Ja ukot, miehet, pojat, vaimot ääneti, He katselivat kummastuin Nyt ruhtinansa kullatuita vaunuja Ja palveljoita koreita. Miljutin, ukko vanha, harmaapäinen vaan Iloton oli yksinään. Silmänsä sulo-valoa hän kaipasi, Nadeschda vielä poissa oil.
Kun ensin jouduimme rouva Danville'n tuttavuuteen, ja kun minä ensin huomasin että Rosa suosiollisesti otti vastaan hänen poikansa kohteliaisuuksia, kummastuin minä, ja vaikka minun täytyi ponnistaa henkeni voimia, en voinut salata tätä kummastustani sisareltani". Lomaque, joka tähän saakka oli ollut hyvin tarkkaavainen, säpsähti tässä ja nosti hämmästyen ylös käsiänsä.
Tuskin enää poikaansa ja maailmaa hän muistaa, Ovi aukee, astuvi nyt sisähän juhlasaatto. Outo käden ojentaa ja virkkaa vitkaan: »Taatto!» Aatu katsoo kummastuin, ei tunne tulijoista muita hän kuin rovastin. Tää epätiedon poistaa. Lausuu: »Aatu, iloitse! on poikas insinööri. Tulla saattaa hänestä nyt vaikka tirehtööri. Poikasi on potra mies ja rahaa tehdä jaksaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät