Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Iikka ei tiennyt synnynpaikkaansa, ei isänsä eikä äitinsä nimeä, eipä edes sitäkään, oliko kukaan hänet siunannut tai ristinyt; hän tiesi vain sen, että häntä oli aina sanottu Iikaksi ja että kaikilla näytti olevan lupa häntä parjata ja pahoin kohdella. Maija Liisa katsahti kummastuen häneen. »Iikkako? Vai Iikka! Mitä ihmettä! Vai olet sinä nyt täällä!»
"Mistä tulee tämä kulta?" kysyi Akselinpoika kummastuen, ja heitti Knuuttiin epäilevän silmäyksen. "Rahat ovat omianne, jalo herra," sanoi Knuutti. "Ne ovat Petterin 10-vuotinen ruokaraha. Vaimoni ahneus ei koskaan sallinut niitä käytettää, ja Petter on kasvanut nälässä ja kurjuudessa.
Hän katsoi minuun terävästi. "Oli niin!" vastasi hän kotvasen mietittyään; "sinäkin olet kuullut sen viime yönä. Tiedä siis, että hän on tuottanut niin paljon surua mummollesi, kuin ainoastaan pahantapainen tytär voi matkaan saada." "Vai isälläni on siis sisar!" huudahdin minä kummastuen.
Tämä kosketus huumasi Henrikiä, eikä hän sen jälkeen enää ollenkaan voinut katsoa luonnollisesti Hannaan; silmät hakivat hänen katsettansa, mutta pakenivat sitä, kun löysivät. Kun he tulivat rantaan, olivat muut jo lähdössä. Kiitoksia, sanoi Henrik tarjoten kättä Hannalle. Hanna ensin antoi kätensä, mutta sitten katsahti vähän kummastuen Henrikiin. Mistä te oikeastaan kiitätte? sanoi hän.
"Verta ainoastaan niille, jotka sen uskovat, veren muistomerkki niille, jotka muistavat koeta huulillasi." Hillityllä kauhulla maisti Manlius maljan sisällystä ja sopersi kummastuen: "Tämä on viiniä!" Sen jälkeen kysyi hän hiljaisella äänellä sillä outo pelko oli häneen tullut "Ja tuo hengenheitoksissa oleva ihmishaahmu tuolla?" "Se on kuolleen vapahtajan kuva."
"En," vastasi Agnes kummastuen. "Minä olen koko ajan ajatellut pienoista Heinen runoa. Runoilijan rakkaus. Hän nauroi, päästi neiden käden, kumarsi pari kertaa muulle herrasväelle ja juoksi alas portaita sekä polkua myöten, joka vei Burströmin huvilaan; Agnes katseli vähän kummastellen hänen jälkeensä.
Kenraali katsahti kummastuen.
Nyt minä tänään tulen poikineni ja kysyn tahdotko ottaa hänen. Ole Bull katsoi kummastuen Torgeria; hän ei ollut nähnyt kenenkään muuttuneen niin paljon niin lyhyen ajan kuluessa. Mutta yhtäkkiä johtui kaikki tyyni hänen mieleensä. Oletko sinä Torger? oletko sinä se, jota minä odotin kirjurin luona melkein puolen päivää? kysyi Ole Bull. Minä se olen.
»Eläköön Labar!» kaikui taas sotilasriveistä saaden kenraalin silmät säkenöimään. Hänen kaunis vartalonsa näytti pitemmältä ja ylevämmältä kuin ennen, mutta kenenkään ei pitänyt huomata, mitä hän tunsi; sentähden hän muka kummastuen kysyi: »Mitähän väki riemuitsee? Ja mikä heillä lienee aiheena? Ilohuuto on niin harvinainen täällä leirissä.»
Kun sinä noin arvostelet Anttia, sanoi Heikki, olisipa hupaista tietää mitä minusta sanot. Olli katsoi kummastuen Heikkiin. Hän ihmetteli, että tuo oli voinut Heikkiä loukata. Ja sentähden hän nauroi vastatessaan: Sinun olisi pitänyt syntyä naiseksi, Heikki. Hän nousi, ojentihe, vihelteli jonkin aikaa ja lähti sitten ulos kävelylle. Naiseksi; niin juuri!
Päivän Sana
Muut Etsivät