United States or Morocco ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pane jauhoja pahoja Tervatynnörin lisäksi; Ne heitä tulen sekahan, Että paremmin palaisi." "Oh mun vähä Elinani! Ohoh lapsi parkaseni! Mahoit olla mielin kielin, Mielin kielin porton kanssa." "Ohoh äiti kultaseni!
Ei, vastasi hän nauraen; Susanna on vielä pitempi ja mustanverisempi kuin Mary. Kutsu Susannaa, kultaseni. Ei aikaakaan, niin neiti Susanna astui sisään. Tuossa seisoivat kaikki kolme edessäni A. Clifton, S. Clifton ja M. Clifton. Ei ollut useampia tyttäriä.
"Ei, kultaseni, me toivomme vaan", vastasi Schirene; ja he astuivat sisään porteista. Ilta oli ihana, ilma oli vielä lämmin ja suloinen. Schirene katseli loistavia taivaita. "Me emme muistaneet noita korkeita tanteria, kun asuimme Bagdadissa", hän huudahti; "vaan kuitenkin, armaani, mikä oli palatseimme komeus näihin verrattuna?
Istupas nyt tuohon vähäisen! HILMA. Teillä ehkä on vielä joku salaisuus papan kanssa ? ONNI. Hahaha, salaisuus papan kanssa! Ei enää, kultaseni, ei enää. Ja kyllä se kohta tulee ilmi, koko juttu. Mutta minullapa on toinen salaisuus, ja se on sinulle, Hilma. HILMA. Minulle? ONNI. Mutta se ei milloinkaan tule ilmi, ellet sinä nyt kauniisti jää tänne. HILMA. Vai niin. ONNI. No, jäätkö sinä?
Kuules, kultaseni, kuin Kosket pauhajaa, Hongat laulaa huimistuin, Ilma vinkuaa! Laulus on Lempe'in, Soittos on Suloisin Kuulla kuin saa. Laula, hellä kultani, Kerttu vaikenee, Kuni pensas kuihtuvi, Ruusus raukenee! Lempi mun Rintani Täyttää, kun Laulusi Vaan helisee. NYT H
Nuori ritari on viekoteltu tänne on vallan luopunut eli luovutettu vartiapaikaltaan, jota ei kukaan hänen poissa ollessa häiritse, erään kauniin neitosen tähden; sillä ritarin kunniaksi täytyy tunnustaa, että Nectabanuksen viisaus ei voinut häntä houkutella tänne kenenkään muun kuin teidän nimessä, kultaseni". "Laupias luoja!
Julien oli tyyntynyt ja ryhtyi jälleen kävelemään: Kultaseni, ei tyttö sitä sano, sen miehen nimeä. Ei hän sitä ilmaise sinulle eikä minulle, ehkäpä hän ei siitä miehestä välitäkään. Missään tapauksessa emme voi talossamme pitää naimatonta naista äpäränsä kanssa, sen kai ymmärrät? Mutta Jeanne intti vastaan: Se mies on sitten kurja raukka.
"En eroa sinusta, rakkaani, anna minun seurata sinua, käyköön sitten miten hyvänsä!" huusi Anna katkerasti itkien. "Ei, rakas Annani, sitä en voi tehdä, se ei olisi viisaasti tehty, rukoilen sinua että teet kun olen sanonut, älä vaivu epätoivoon kultaseni!" "Teen niinkuin tahdot, Ristoni", huokasi Anna yhä itkien.
Mutta kenties hän on menossa Sjövikiin päin; siellä on useampiakin punaposkisia impiä, sen tiedän. Pekka, lausui Hanna nopeasti, sinä voit tehdä minulle ja hyvälle neidilleni suuren avun... Minkälaisen avun, kultaseni? Minä olen tuossa paikassa valmis. Hiljaa, kunnes hän menee ohi. Hanna oli totta tiennyt. Kulkija oli Aadolf Skytte.
"Kultaseni", lausui mies, kääntyen puolisoonsa hymyillen, "minä näin tänä iltana erään vanhan ystäväsi." "Kuka se oli?" "Arvaappas!" "Kuinka minä sitä voisin? Ei, kyllä tiedän", lisäsi hän samalla, nauraen, kun mieskin nauroi. "Mr. Scrooge." "Mr. Scrooge se olikin.