United States or Chad ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuntuu kuin joku onnettomuus vaanisi. En uskalla katsoa ikkunaan päin, kun sieltä tuijottaa vain musta pimeys»... »Sinä olet hermostunut, kultaseni.» »Ja sitten sinun tyhjä vuoteesi, kun yöllä ojennan käteni siihen... Minun täytyy ottaa *sinun* päänaluksesi, tiedätkö; olen iloinen, kun saan edes sitä pitää.»
"Minä rukoilen Jumalaa hänen puolestansa, Jumalaani ja Vapahtajaani ja siinä on syy, minä luulen, jota vasten hän paranee; eikä hän olisi parannut ensinkään, jollen olisi rukoillut eikö niin, äiti?" "Minä en tiedä, kultaseni", lausui Helena, jok'ei ymmärtänyt mitä oikein vastata. "Mutta minusta on vaikea rukoilla ilman häntä; se on, minusta tuntui siltä." "Kuinka?"
"Tuota ... niin, en minä mene, ja niinhän me päätimmekin. Entäs sinä?" "Jaa niin, minäkö?" "Niin, sinä." "En minäkään mene, muistanhan minäkin päätöksemme." Kumpikin tunsi sanomattoman helpoituksen: nythän sopii kainostumatta tehdä mieliksi musta- tai sinisilmäiselle, joka sanoo: "kultaseni" tahi huokaa: ah!
Kirjeesi, tyttö kultaseni, huvittavat minua ja siskojasi kaikesta sydämmestä; minua, ei yksistään niissä olevien hauskojen kertomusten tähden, vaan etenkin sen tavan vuoksi, jolla käsität sen mikä ei ole hauskaa. Pysy semmoisena, lapseni ja sydämmeni iloitsee sitä ajatellessani sinä olet edistyvä viisauden ja onnellisuuden tiellä.
Rieppua kähyripäälle, Vaassoa siliäpäälle; Minun miilo kullalleni, Sille juotetaan olutta. Minne heitä nukkumahan? Pirttihin kähyripäätä, Sintsihin siliäpäätä; Minun miilo kultaseni, Se aittahan vuiskatahan. Mitä heille vuoteheksi?
Seuraavana päivänä tulonsa jälkeen sanoi hän Julienille: Kultaseni, ole niin hyvä ja anna minulle äitini lahjoittamat rahat, että saan tehdä ostoksiani. Julien kääntyi häneen tyytymättömän näköisenä. Kuinka paljon tarvitset? Jeanne hämmästyi ja sopersi: No, ... mitä tahdot antaa. Johon toinen vastasi: Annan sinulle sata frangia, mutta älä vain tuhlaa niitä.
Tulen kultaseni, tulen heti. Neiti Kortman No mitä ? Juonas. Ensiksi: Makkaramestari on torilla haukkunut ryökkynätä ihmissyöjäksi kaikella kunnioituksella. Neiti Kortman. Ei mitään Juonas. Kaupunginvoudin Santralta kuulin että rouva oli sanonut että korvapuustista on sakkoa 3 markkaa. Neiti Kortman. Vai niin. Juonas.
Ja minä pääsin sanomalla: ah, kultaseni, se ei ole mitään. »Mikä onni, ettei sinun ole käynyt niinkuin sisariesi!» sanoi hän minulle. Minä hymähdin, vaikka samassa olin kuin katketa selkäni hirvittäviin tuskiin. Minä olin hänen pettäjänsä enkä pelastajansa!
Laulua ja iloa vain Yrjö halusi, ja Miihkalin täytyi lähteä iloiseen piiritanssiin: Oi, seuraa minua matkalle Ja ole kultaseni, Sun näyttää koko mailmalle Mä tahdon mielelläni. Nyt sinä kuulut minulle Ja minä kuulun sinulle; Siis mennään omille tulille, Siell' istut sa vieressäni.
»Niin kyllä, rakas ystäväni... Mutta aloitammeko nyt siitä?» sanoi hän rukoilevasti, samalla kuin hän silitti hänen poskeaan ja tukkaansa. »Minulla ei todellakaan ole aikaa», hän vakuutti. »Niin, niin, pikku raukkani, ei kai sinunkaan aina ole niin hyvä olla. Mutta ymmärräthän, että minulla on tulinen kiire, Alette!» hän huudahti. »Niin, niin, kultaseni», hän jatkoi lempeästi lohduttaen.