Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Ja me olemme iloiset ja onnelliset, leikimme, laulamme ja lemmimme toisiamme kaiken elinaikamme! Et koskaan ole kuuleva pahaa sanaa suustani, kannan sinua käsilläni enkä koskaan puhuttele sinua muilla, kuin rakkaimmilla nimityksillä: perhoseni, aurinkoiseni, sieluseni, sydänkäpyni, kultaseni!
Herra Jumala, Annika, kuinka puhut; eikö se olisi ollut parempi jos lapsi olisi kuollut, Silloin olisi kaikki ollut unohdettu ja minä päässyt ilmitulon pölöön. Hyvä pikku kultaseni, älkäät itkekö. Lapsi on sisään ostettu lastenkotoon ja sieltä viety maalle. Tässä on hänen nimensä ja numero. Mitäs luulet minun sillä tekevän?
Kuinka, Hiskiani, leikilläsikään woit minusta semmoista sanoa, että minä olisin kirjoittanut ensiksi nuorelle miehelle? 'Sinä, kultaseni, lasket nyt leikkiä. Minä luulen, että tuo onnemme luoja kirje on minulla wielä tallella ja minä woin tuoda sen sinun silmiesi eteen', sanoin minä ja lähdin sitä hakemaan.
"Ohoh, Klaus kultaseni! Aja Aumasten laolle, Pikkunniittuisten nimelle. Sano kauas meneväsi, Monet viikot viipyväsi, Keräjissä Pohjanmaalla. Niinpän tuottelen toeksi Minkä saattelin sanoiksi." Klaus lähteä lupasi. "Oh mun vähä Elinani! Viillä voita vakkasehen, Sääli säkkihin evästä, Liikkiö sianlihoa, Karpio kananmunia, Minun kauas mennäkseni, Keräjihin Pohjanmaalle. "Oh mun Klaus kultaseni!
KREIVI. Dulciter, pappa! jokaiselle omansa. Jos joku rabarberin resepti olisi pudonnut teidän taskustanne? Ah! minä tiedän, mitä se on; herra sotamies. BARTHOLO. Lähdettekö vihdoinkin ulos? KREIVI. No hyvä, minä lähden. Hyvästi, tohtori; ilman vihaa. Hyvästi, kultaseni: pyytäkää kuolemaa, että se vielä muutamilla sotaretkillä unhottaa minut; elämä ei ole milloinkaan ollut minulle niin kallis.
KIRJURI. Onko se mahdollista? Sinä et siis sinä et siis olekaan ? HELMI. Mitä? KIRJURI. Et siis olekaan kihloissa? HELMI. Kihloissa!? Minä? KIRJURI. Niin, tuon luutnantin kanssa? HELMI. Luutnantin kanssa?! Oletko sinä aivan ? KIRJURI. Siinä ei siis ollutkaan perää! Kultaseni ! KIRJURI. Helmi! Sinä tunnet minun; me olemme lapsuuden toveria.
"Tyydyn, tyydyn, oi niin kaunis ja sievä, rakas Olli, kiitos, Olli kultaseni; oi noin sievät akkunalaudat ja viheriät puitteet, oi miten tuo on kaunis!" Niin leperteli Inka kuin lapsi koko loppumatkan, mutta tuskin oli hevonen pysähtynyt, kun hän jo oli maassa ja kiirehti huoneisin.
Anna pyörähti ikkunasta, tempaisi naulasta huivin päähänsä ja sanoi, että katso sinä keittoa ettei kuohu. Sen sanottuaan hän meni ulos ja lähti juosta huurottamaan rantaan juuri kuin pikku tyttönen ja alkoi huutaa: »Martta kultaseni, Martta kultaseni!» Martta kerkesi saunan alle rantaan juuri kun Annakin talosta kerkesi siihen.
Mutta emmekö mene saliin, se on aina niin hauskaa nähdä nuorta iloista väkeä. Niin, menemme. Saanko tarjota käsivarteni tädille. PAROONITAR. Kiitos, kultaseni! Niin, vanhaksihan tässä tulee, vanhaksihan tässä tulee. Kuka luulisi että minäkin Ah, pyydän anteeksi, pyydän nöyrimmästi anteeksi! KAMARINEUVOKSETAR. Ei mitään. Jälestäpäin, jälestäpäin
Mutta tässä on vielä jälkilisäys. "Et saata olla tietämättä, kuka olen. Jos suosittelet lempeäni, niin ilmaise se hymyssäsi; hymysi suuresti sinua kaunistaa; siis minun läsnä ollessani hymyile aina, sitä rukoilen, rakas kultaseni." Jupiter, sinua kiitän! Hymyillä tahdon; kaikki tahdon tehdä, mitä sinä minulta pyydät.
Päivän Sana
Muut Etsivät