United States or Iceland ? Vote for the TOP Country of the Week !
PORMESTARINNA. No kyllä Hilleri sitten huolen pitää! Mene sinä nyt vain, mutta elä viivy kauan. PORMESTARI. Minä vain pistäydyn. Kaikki huvimatkaa varten on valmiina, ja me lähdemme heti, kun sinä tulet. Sule ovi jälestäsi. Hyvästi, kultaseni. Ja kenen luvalla te olette tänne saliin kerääntyneet? Pois! Pois! Pois! Menkää pukeutumaan huvimatkalle. Fiina panee niille ne uudet leningit.
Hän ajatteli muutaman hetken, mutta sitten avasi hän nuot ihanat silmänsä, joissa säde jumalallisesta rakkaudesta ja voimasta kimalteli. "Ei, ei! Minä työskentelisin sen siaan, että saisin, kultaseni kunnialla haudatuksi, niinkuin sanotaan; ei, se ei ole kunnian vuoksi, mutta se on ainoa työ, jota voidaan tehdä.
»Mitä sinä siellä näet?» kysyi kerran äiti uteliaana paneutuessaan hänen viereensä lattialle. »Katso, äiti. Kirsti on aivan kuin ajattelisi jotakin hyvin hauskaa. Eikö ole?» sanoi Laura. »Niin on.» »Mitähän se ajattelee?» »En tiedä, kultaseni.» »Minun niin haluttaisi tietää, mitä se ajattelee. Koeta sinä, äiti, sanoa.» »Rakas kultaseni, ei äiti osaa sanoa.»
Siellä vartoo kultaseni, Sinä pääset tallihin. Ratoksemme lauleskelen Immestäni armaasta, Linnustani livertelen: "Minun kultain kaun...." Eipä käykään laulaminen: Suun' on täynnä lunta, oi! Parta jäässä veisaaminen Kehnoks laulun tehdä voi. Sävel pyrkii kangistumaan, Kesken jäi nyt laulelma. Sen saa vasta luonnistumaan Liisan lämmin suudelma. Nelistäppä, hummaseni, Rientäkäämme kotihin.
Antti kirjoitti kymmentä vertaa paremmin, kuin hän puhui. Kun minä sain hänen kirjeitänsä, sykki sydämmeni niin, että minä luulin sen olevan päässä, eikä rinnassa. Hän jumaloitsi minua, kultaseni, ja, kun minä luin hänen kirjeitänsä, tuntui minusta, kuin minussa olisi ollut kappale täydellisyyttä. Onpa sentään kovin lystiä, kun meitä jumaloitaan.
Sehän on niin kaunis nimi, ja muistuttaakin enemmän 'Maikkia'." "Aivan oikein", vastasi Eugen tyytyväisenä, "sehän on ihan kuin Maikki. Hyvin hyvä, kultaseni sehän on oikein runollinen nimi pikku Mai!" "Ristimmekö hänet siksi?" "Ristimme! Et olisi voinut keksiä kauniimpaa ja miellyttävämpää nimeä." Ja he nauroivat molemmat kuin kaksi iloista, onnellista lasta.
Tiedäthän etteivät nämä numerot sinua kumminkaan paljon huvita, kultaseni. LAURA. No, se on varma. Anna tuon nyt mennä sukkelasti vain. Kuinka on minun nyt meneteltävä? RISTO. Kiitos paljon, kyllä minä jaksan seistäkin sen verran. RISTO. Totta on, paremmin saisivat käydä.
Tuollapa minun omani, Tuolla puoll' on puolisoni, Tuolla aaltojen takana, Takana selän sinisen. Miks' ei soita suu soria. Miks' ei soita suu soria, Eikä kieli keikellehä? Siks' ei soita suu soria, Eikä kieli keikellehä, Kun on poissa kultaseni, Muilla mailla marjaseni, Valkia vaeltamassa, Armas maita astumassa; Huuhalla ei oo' huomenkoite, Peroksella pesty litsa.
Laula, laula veitoseni, Kuku, kuku kultaseni; Anna aikasi ilohon,
Ei, ei! sanoi lapsi pudistaen päätään. Ei sinnepäinkään! Sanopas uudestaan, pienokaiseni! Turha vaiva. Nyt se kuului aivan toiselta. Matkustaja taas arvasi: Paddens? Ei, ei! sanoi lapsi. Ei sinnepäinkään! Vielä kerta, koetellaanpa vielä uudestaan, kultaseni! Aivan toivoton yritys. Nyt nimi tuli nelitavuiseksi.