Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. marraskuuta 2025
Sen kylmä silmä veren jähmettää; Kivettää ihmisen se miltei vois. Meduusan tunnethan? No riennä pois! FAUST. Ah totta! Nuo on silmät jotka Tuoni varjos, Joit' ei oo hellä käsi sulkenut! Tuo rinta on, jon Gretchen mulle tarjos, Ja tuossa helmass' oon ma uinaillut. MEFISTOFELES. Pyh! pelkkä taika vaan, mi lumoo silmät sulta! Jokaisen mielest' tuo on oma kulta. FAUST. Mi tuska, ah! ja mikä riemu!
»Olenpa iloinen, serkku kulta», sanoi kuningas hymyillen kaksimielisesti, niinkuin hänellä usein oli tapana, »että teidän armollinen suosionne ei ole sattunut nuorempaan tyttäreeni, Johannaan.
"Selma kulta, ei surusta kuolla; sittenkuin Antti oli itkenyt kyynelvirtoja sinun huikentelevaisuutesi tähden, rupesi hän miettimään ja huomasi, ett'ei hänellä muuta tekemistä ollut, kuin..." "... Ruveta kihloihin", keskeytti Selma nauraen. "
Ylemmäs, yhä. kotka! Ylemmäs, ylemmäs! Ja ylemmäks kun lennät, Viel' lennä ylemmäs! Leimahdellos, nuori rinta! Leimahdellos tulta, Olkoon sitten morsionas Synnyinmaa tai kulta! Leimahdellos nuori rinta, Innostusta näytä! Nuoret voimas jaloon työhön Väsymättä käytä! Leimahdellos, nuori rinta, Velttous luotas lykkää! Riennoin rikkain näytä, kuinka Sydän nuori sykkää!
Leonore. Huolimatta äidin syleilystä ja sanoista «sinä pikku armas, sinä pikku runotar kulta!» oli Leonore kuitenkin vähitellen tuskaantuneena huomannut olevansa ruman ja kaikkea viehättäväisyyttä ja miellyttäviä avuja vailla.
Kuulepas sa vieras poika, kuule poika kulta, Minull' oisi pikkuruisen kysymistä sulta. Mitä kuuluu kullan maalle, kuinka voivat siellä; Mikä sun saattoi näille maille, puhu kanssani vielä. Seisotapa hevostasi, puhu kuullakseni, Oliko kaikki tervehet ja oma kultaseni. Sanoisitko: kultani on muien armahana, Sano vaikka viiesti, en usko ollenkana.
"Eihän se ole minun syyni, se oli hän itse, joka ei voinut pitää kiini pientä poroa." "Pitää kiini! Oliko hänellä muka helppo pitää kiini, kun sinä pistit poroa. Minä näin selvästi mitä teit, veitikka, mutta nuoruus on nuoruus, Nyt me olemme lypsäneet monta kiulullista, vaan mitä sinulla on kiulussasi?" "Voi äiti kulta, nyt minä tahdon olla vakava.
Brynhild lausui: Lempeä Freja, Vaunuissa kulta Verissä et saa Nähdä mua. Nyt Tuonelaan käyn Pilviporteista. Ja sankaryljän Kun surmasin Miekallaan, jossa Veri viaton Ol' nuorukaisen, Ma kostin vaan. Ja kostoll' orjan Ma vapaaks' ostin: Nyt, sankararvon Hän saatuaan, Juo mettä kanssain Jumalissa ja Miekoin soittavi Kanneltaan. Niin lausui Brynhild.
Sen nähtyään hän virkkoi matkakumppanilleen: »Isabella kulta, minulla ei ole nyt muuta asetta kuin miekkani; mutta koska en siis teidän puolestanne voi taistella, pakenen teidän kanssanne. Jos vain ennättäisimme tuohon metsään, joka on edessämme, ennenkuin he saavuttavat meidät, niin keksisimme kyllä helposti jonkun pelastuskeinon.»
Niin, rakas lapsi», hän jatkoi katsellen kyynelsilmin lasta, »tähän asti Hän on pitänyt sinusta huolta ja pitää edelleenkin». »Niin, niin», poika sanoi. »Hän on pitänyt minusta huolta, tuo hyvä, rakas Jumala. Onhan Hän antanut minulle sinut, äiti kulta. Sinähän rakastat minua paljon enemmän kuin emolintu poikasiaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät