United States or Wallis and Futuna ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Lähes nyt, kulta, kulkemahan, armas, maata astumahan, mustasukka, muikumahan, verkahousu, vieremähän, käymähän tiaisen teitä, varpusen vaeltamia alle viien viilohirren, alle kuuen kurkiaisen! "Varo'otte, vaimo raukat, ettei karja kammastuisi, pieni vilja pillastuisi, vikoisi emännän vilja tullessa otson tuville, karvaturvan tunkeitessa!
"Hänen suojeluksensa tähden, armollinen herra, seuratkoot isän sydämestä tulevat kiitokset ja siunaukset aina jaloa Douglas'ia. Vaan mitä rikkauteen tulee, me olemme jo kyllin rikkaat kulta ei voisi saattaa tätä rakasta poikaani tässä terveeksi". "Katsos kummaa!" ihmetteli kreivi, "halpasukuinen mies hylkää aatelis-arvon ja porvari hylkää kultaa!"
Oho, sitä en luulisi, kosk'en edes teitä tunnekaan enkä milloinkaan ennen ole teitä nähnyt. Sinä valehtelet, paimen kulta! Sinä olet nähnyt minua minun loistavassa muodossani. Etkö tunne suo-liekkiöiden haltiaa? Ja etkö ole vannonut suorittaa ensimäistä pyyntöäni, palkaksi siitä suuresta avusta, jonka olet minulta saanut?
Jos voisit saada selkoa jostakin, joka saarnaisi paljaan taivaan alla, meidän sopisi lähteä sinne vaunuissamme, ja sitten ei se olisi niin vaarallista." "Sisar Beauchamp kulta," vastasi täti Henderson kiivastuneena, "me emme voi vaunuissamme matkustaa taivaasen." "Mitä sinä tarkoitat, sisar?" kysyi täti Beauchamp. "Eihän metodistatkaan vaadi toivioretkiä, vai kuinka?
"Sinä olet toimellinen ihminen, Lillu; Ainankin kirjeen toimitit käsiimme ja nyt Martin; palkitse, Katru, hyvästi Lillulle!" sanoi Kirri, täydellisesti hyväksyen Lillun kavalan käytöksen. "Voi herra jee tuota isäntää, kuinka hyvä hän on minulle! ei, minä en tarvitse, enkä tahdo mitään palkkaa ei, isäntä kulta, ei mitään", sanoi Lillu iloissaan ja teeskennellen.
"Se on tietty, isä kulta", virkkoi tyttö lujasti, "se on tietty niillekin, jotka ovat kiivaimmat sitä tekoa kostamaan". "Se on vaan turha luulo, Katri, tai joku noiden ulkokultaisten pappien ja nunnien kuje. Eihän se ollenkaan sovi yhteen sen kanssa, että vielä juuri äsken olit niin iloisesti taipuvainen naimaliittoon Heikki Sepän kanssa".
Tuuti lasta keinumin, Tuuti toisen lasta, Orjaks täytyi tulla mun, Vapa olin vasta. Tuutilulla, hussa-aa! Et sä lapsi kulta Itkullasi viedä saa Muistojani multa. Tuuti lasta, tuuti vain!
ANTON. Auttakaat häntä, hyvät naiset. MAURA. Tänne, Mariana. Kuka on tämän tehnyt? ARISTARKUS. Vetäkäät päälle ja elkä kyselkäät. PATRIK. Vai näin! MAURA. Kapteeni kulta! ANTON. Vetäkäät minua nyt koreasti. PATRIK. Onko valkea irti? ANTON. Ei hätää sentähden, vaihka hädän tuskissa niin luulimme. PATRIK. Hätäkello seisköön! MAURA. Voih voih! Kuka on tämän tehnyt?
Kultani luoksi menisin, vaan on matkan päässä, Kappale on kangasta ja virsta vettä eessä. Ei mun auta, ei mun auta, lähteä mun tulee, Kulta muuten itkevi ja kuolleheksi luulee. Minun kultani kaunis on, on kuin herranengel, Käsissäni kantelen ja panen vaikka hengen. Minun kultani valkia, niinkuin lumen lippu, Ennenkun meistä ero tulee, vesi viiesti tippuu.
"Kesäkuu menemäs, Lemmenkukka toivomas, mutta tietämäs aivan hyvin että Indianit nukkumas; odottamas isää. Sotilaat syömäs, juomas, nukkumas aina kun ei taistele tai ole sotajälellä; silloin eipäs milloinkaan nukku, syö, juo ei koskaan olemas väsyksissä. Sotilaat nukkumas nyt." "Suokoon Jumala että niin olisi, mutta menkää, Kesäkuu kulta, ylös ja katsokaa tarkkaan ympärillenne.