United States or Guinea-Bissau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mitäs sinä tänne tulit, viekottelet meitä, Joka jo olet kotonasi pitänyt viisiä häitä. Vaan jos tarkoin tietäisin, ett' oma kulta olet, Niinpä minä nousisin ja aukaisisin oven. Ei ole kultani kotona, eikä oo äsken ollut, Kultani on muilla mailla, ei ole sieltä tullut. Tuost' on kultani kulkenut ja jälet onpi jäänyt, Lehti on päälle langennut ja keltaiseksi käynyt.
Yli kangasmaan, yli kanervain, yli hienon, huuhdotun sannan! Puron poikki ma seuraan armastain ja kahlaten helmoja kannan. "Pois vaapukkaan läpi viitojen, pois vaapukkaan, oma kulta vieno! Hävis sukkanauhas silkkinen, nyt mättäällä istuu ja itkee pieno!" Pojat sorjat on Gallan rannan, pojat sorjat on Gallan rannan! Puron poikki ma seuraan armastain ja kahlaten helmoja kannan.
Katsos, lapsi kulta, olethan sinä hyvä poika ja olet jo paljon ilahduttanut minua, mutta oikein täysin hyvä et läheskään vielä ole. Sen saatat kyllä joka hetki huomata itsestäsi, jos vain tahdot kiinnittää siihen huomiota. Et varmaankaan olisi rukoillut ihmisten puolesta Jumalan Pojan lailla, jos he olisivat sinut surmanneet.
Oletkos mieletön, Annette kulta ... paitsi sitä en taida minä tehdä mitään muutosta, sillä kaikki johtuu Milleri vainajan testamentista, joka nimenomaisesti sanoo, että minulla elinaikanani on ainoastaan omistusoikeus ja korot, mutta pääoma molempain kuoleman jälkeen kuuluu vähentämättä Annettelle, meidän otto-tyttärellemme, ja hänen perillisillensä. Siis on se mahdoton".
Morsian seisoi iloisen tyttöjoukon keskellä, hän oli kaunis ja loisti kuni aurinko pelkästä ilosta, ja morsiuskruunu hohti kuin puhdas kulta. Toisella puolella seisoi sulhanen, suorana ja solakkana kuin kuusi tunturilla, uljaana ja reippaana kaikin puolin, kuinka morsian häntä ikävöi!
Minä arvelin että jos pääsisit jonnekin kristilliseen perheesen, niin ei sinun tarvitsisi nähdä joka päivä tätä rähinää ja jumalattomuutta, mikä täällä kaupungin syrjässä rehoittaa. SELMA. Kuinka olette hyvä, isä kulta. NIILO. Satuin kuulemaan äsken, että kenraalska Silan juuri etsii palvelijaa, niin rupesin tuumailemaan, että ehkä Jumala on juuri sen perheen sinulle määrännyt.
Ainoastaan lehmukset viittaavat ja kirkontorni leimuaa kuin kulta, sillä aurinko loistaa siihen. Mutta pian supistuvat lehmukset yhteen näköpiirin kanssa ja kultaristi näyttää loistavalta pisteeltä. Niin kauan kuin piste välkähteli, tuijotti Bartek siihen, mutta kuin sekin katosi, oli hänen toivottomuutensa ääretön. Raskas velttous valtasi hänet, ja hän tunsi, että hänen voimansa alkoivat raueta.
Ja kun kynttilä oli tuotu yöpöydälle, katselivat he kauan toisiaan sanaakaan sanomatta. Sitten ojensi Jeanne kätensä entiselle sisäkölleen ja sanoi: En olisi sinua koskaan tuntenut, lapsi kulta, niin olet muuttunut, mutta et kuitenkaan likimainkaan niin paljon kuin minä.
Veli kulta, veikko kulta,
LAURA. Kas niin, nyt puhuit kuin ymmärtäväinen ihminen ainakin. Voi, Janne kulta, kuinka sinä olet kiltti, ja kuinka sanomattomasti minä pidän pienestä, rakkaasta ukostani! Risto, tulee perältä ja seisahtuu hiljaisesti oven viereen; hän on työ-puvussaan. Mitä hän nyt täältä tahtoo? RISTO. Hyvää päivää! JANNE. Päivää! mitä kuuluu?