Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. marraskuuta 2025
"Minä ajattelin: kun on kahvi loovasta myyty, voin minä viedä rahat patronille ja sanoa: tässä on rahat ... 100 ruplaa yhdestä leiviskästä... Ja nyt aikoo patroni minua lyödä... Onhan patroni aina sanonut, että jos talonpoika tulee puotiin ja näyttää tuhmalle, niin pitäisi minun ottaa kaksinkertainen hinta... Antakaa anteeksi patroni kulta ... toiste otan vaan puolen hintaa". "Suus kiini!
Elä tule minua likelle, taikka lyön sinua näillä vitsoilla. Katso minuun edes toisella silmällä. Menetkös siitä! Tui-tui! Etkö mene, etkö etkö? Tui-tui! Tui-tui! Tui-tui! ELLI. Etkö sinä jo pakene? Ai, ai, ai, ai! Siinä sen sait. Vieläkö mielesi tekee toisen kerran minua kiusottelemaan? EERO. Jokos nyt lepyt, Elli kulta? ELLI. Lupaatkos, ettet minua koskaan enää suutele?
"En mene, en mene" ajatteli hän tahdissa sydämmen tykytyksen kanssa, noustessaan ylös papan luo. Mutta papan edessä ollessa ei se sanominen tuntunut ollenkaan helpolta. Papan ääni ei ollut entinen epävarma, vaan oli tällä kertaa päättäväinen. Helenan nousi veri päähän, mutta hän sanoi kuitenkin: En minä pappa kulta saata ripille mennä, sillä enhän minä usko.
"Mutta, isä kulta", sanoi Maria, "Johnin mallikodissa luit suurimman osan kodinsuloa kukkain ansioksi." "Johnin kodin viehätyksen voi selvittää aivan kemiallisesti", vastasin. "Ensinnäkin asuu siellä aurinko, joka aina vaikuttaa vahvistavasti hermoihin. Kuinka iloinen onkaan ihminen nähdessään pitkällisen myrskyn jälkeen taasen päivänsäteitä.
'Woi Mari kulta, mitenkä nyt owat asiat? sanoin minä häpeästä ja tuskasta pakahtumaisillani. 'Woi, hywä ystäwä, miksi sinä löit minua niin kowasti, mitä pahaa minä olen sinulle tehnyt? sanoi hän ja rupesi nyyhkimään. 'Et mitään pahaa, mutta hywää sinä olet tehnyt paljon, hywin paljon', koin minä sanoa. 'Kuinka sinä woitkaan mennä Amerikkaan, kun sinä näytät rupeawan juomaan?
"Entäs kahvi, äiti kulta, et voisi uskoa sitä samanhintaiseksi, jota te täällä juotte, niin mustaa ja kitkerää se on, mikähän siihen on syynä?" "Syy on perin yksinkertainen", sanoi vaimoni. "Hän paahtaa pavut liian kauan ja polttaa ne. Monet ihmiset pitävät kahvista, joka on mustaa ja katkeranmakuista. Tämän pahan poistaminen on perin helppo."
"Eikö mitä, rakas Löfstedt, ne tekevät hyvästä sydämestä." "Mitä kanssa, lempo vieköön, antakaa anteeksi, rouva kulta; mutta minä muistan kun kerta olin Eläinpuistossa.
Gryhling antaa äänetönnä kättä. Miksikä, hyvä eno, olet noin totisen näköinen? Hm! Taasen hm! Mikä sinua vaivaa? Ei mikään! Eno kulta, mikä sinun on? Olethan sinä aina niin tyyni ja rauhallinen, ei sinua koskaan näe pahalla päällä, jollei kasvoissasi juuri riemun ilmauksiakaan huomaa. Käyhän nyt tuohon istumaan. Gryhling käypi istumaan, Aili tulee hänen polvelleen.
Miksei matami lämmitä minun huoneessani, vaikka minä olen käskenyt? sanoi hän ankarasti keittiön ovelta. Voi, kulta pastori, kyllä minä lämmitän... Vaan kun pastori ei ennen ole vaatinut näin aikaisin... Täällä on niin kylmä, että hampaat suussa kalisee. Herra varjelkoon ... pastori ei varmaankaan ole oikein terve ... pastori on niin bleeki, että... Niin, en luultavasti olekaan oikein terve.
Aurinko juuri laski ja sen viimeiset säteet valaisivat keltaisia marmoripylväitä, jotka hohteessa hehkuivat kuin kulta ja vähitellen kävivät ruusunvärisiksi. Läpi pylvästön, ohi vaikeitten Danaidien ja muiden jumalien tai sankarien kuvapatsaitten solui ihmisvirta.
Päivän Sana
Muut Etsivät