Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Minäkö? vastaa herra. Minä olen ... muudan Suomenvaara ... liikemies. Mitä te tahdotte korvaukseksi? Ja kukas te sitten olette? Minäkö? kysyy puolestaan Kukkelman. Minä ... olen byggmestari. Suomenvaara ällistelee.
Niin, Sakris on tullut pyytämään täältä onnettomien naisten kodista, missä tehdään ihmisille niin paljon hyvää, erästä sukulaistaan. Päästämään hoitolaa siitä raskaasta huolesta. Se sukulainen on Sanelma Kinnunen ... hyvin onneton tyttö. Aivan ihmeellinen seikka oli, että Kukkelman sai tietää Nelman olevan täällä.
Hm, minkäs Kukkelman sille ... kun hänen olkapäänsä olivat pöytälaudan tasalla... Mutta syötyään ei pistänyt käsiään ristiin! Täti ajatteli: Mokomakin ... jumalaton könttyrä... Hulluhan se Mikko oli taas ollut! Sitten Kukkelman lähti... Täti oli hänen poistumisestaan vähän niin kuin tyytyväinen. Kukkelman lähti käymään Krokelbyssä.
Myöhemmin keväällä, kun kissat jo lepäsivät naamat naarmuisina, korvat raapimisesta pöhöttyneinä ja kurkut käheinä huvilain portailla ja aidoilla ... ja lapset kirkuivat yhä kovemmin ... ja koirat juoksivat kujilla, silmissä ihasteleva ja malttamaton hohde ... myöhemmin keväällä, kun alastomat koivut saivat punertavan värin ... silloin näki Sakris Kukkelman merkillisen unen...
Ketään ei näy pihalla ja kartiinit ovat alhaalla... Mutta kumminkin täällä valvotaan, koskapa savutorvesta nousee sauhua. Olisikohan huvilassa toisetkin portaat kuin nämä korkeat? Ja saattaapa täällä muutenkin vähän katsella ympärilleen... Kukkelman jättää työvehkeensä portaitten juureen ja kiertelee verkalleen rakennusta... Muita portaita ei ole...
Vaivalla pääsee Kukkelman nyt keinutuoliin, omatekoiseen mielipaikkaansa, jossa on niin mukava keinutella ja miettiä ... tuumiskella kaikenlaisia maailman asioita ... pitkinä iltapuhteina. Siihen hän kapuaa, auttaen itseään käsillään ylös, sillä jalat eivät yksinään jaksa. Märkä päällystakki on hänellä vielä yllään. Jalkoja pakottaa hirveästi ... ja kyttyrää ja koko selkärankaa.
Naiset menivät muka valitsemaan kahvinkeittopaikkaa. Sakris odotteli. Eivät tulleet takaisin. Hän alkoi koria ja harmonikkaa kantaen tallustella sisemmälle saareen. Mutta ei tavannut naisiaan. Sakris tallusteli ... etsi kaikkialta. Ja viimein näki hän Mimmin ja Nelman kävelemässä kolmen herran seurassa. Kaikki he ... nauroivat. Yksi pyrki taputtelemaan Nelmaa. Kukkelman töllisteli.
Lempeä luonto oli muuttunut hänelle uneksi, melkein yhtä ihmeelliseksi kuin sekin, joka oli antanut hänelle omaksi kauniin tytön. Joskus tunsi Kukkelman olevansa suorastaan jonkinlainen keisari. Olihan hänellä nyt keisarinnansa. Mutta Nelma puuhailee hiljaa ja siivona... Odottelee Mimmiä, seurakseen... Aivan vielä ei Nelma ole aikonut täältä lähteä.
Hänet, Sakris Kukkelmanin! Ei, sehän oli mahdotonta! Rampa tallusteli lähemmäksi, aivan Nelman eteen. Katsellakseen häntä. Ja äännähti hiljaisella, narisevalla äänellä: Mikä tämä on? Eihän ... ei tämä ole tosi... Minä tahdon kosketella sinua, Nelma! Kukkelman ojensi pitkän ja vapisevan kouransa. Nelma sanoi: Menkää nyt vain pois, Kukkelman. Te hassuttelette.
Kiipelissään oli Mimmi jo aikaisemmin vienyt Pojun tätinsä luo, eroten hänestä satakin kertaa häntä suudellen. Mutta niin kuin Mimmi Rumfelt oli kehunut, ei hän aikonut kovinkaan pitkäksi aikaa tänne jäädä. Sakris Kukkelman huudahtelee itsekseen: Minun Nelmani ... minun oma kuningattareni... Minun impeni... Minun kullan-liruni! Minä teen sinulle ... huvilan.
Päivän Sana
Muut Etsivät