Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Välistä näytti siltä kuin olisi Kukkelmanilla ollut tuli kaatioissa: niin hutiloi hän hirsiä piilutessaan ... ja katseli vähän väliä kelloaan. Narraisikohan joku nainen tosiaan tuota rampaa? Entistä aikaisemmin illalla lähti Kukkelman jälleen kotoa, ajettuaan partansa, joka tuskin oli vielä sängellä, ja kammattuaan päänsä kiiltäväksi kuin rasva. Nelman ikkuna oli auki.
Tottahan: milloinkaan, juuri milloinkaan minä en ole ollut ilman rahaa! Minulla on työtä täällä lähellä ... siitä minä tienaan rahaa. Mimmi huudahti: Ahaa ... teillä on rahaa? Mikä te olette? Kukkelman vastasi: Mikä olen? Minä ... byggmestari! Minä ... osaan bykätä ... yhtä hyvin kuin mikä mestari tahansa... Ja kaikkia minä osaan. Sellaisesta saan kyllä rahaa.
Muori löi häntä kynsille. Mutta Sakris nauroi. Silti oli hän totinenkin ... yksin jäätyään. Totinen ja juhlallinen. Sormet liivien kainaloaukoissa tallusteli hän eteisessä nurkasta toiseen. Makuulle ei hän mennyt. Kukkelman ajatteli Nelmaansa... Ja millä tavoin hän Nelman kanssa rupeaisi asumaan. Tietysti Krokelbyssä ... omassa kamarissaan ... jonkin aikaa. Mutta sitten he muuttaisivat muualle.
Se oli tapahtunut niin kuin jonkin sisällisen olemuksen neuvosta! Niin kuin jokin olisi hänelle aivan sanonut, että katsokoon hän nyt tuonne ikkunaan. Niin, eilen oli Kukkelman nähnyt Nelman. Hyvät henget olivat häntä neuvoneet. Jumalan kaitselmus ehkä..! Jumalan kaitselmus, kuulkaas ... mikä olikaan nimi? oikaisi johtajatar. Niin, tosiaankin ... se voi olla sitä, vastasi Sakris.
Paljon oli Kukkelman harmistuttanut maalaismuoria näinä viikon päivinä, vaikka Kukkelman nykyään olikin melkoisen lauhkea.
Hän kääntelehti siinä... Ja ajatteli pientä tyttöään. Joskus tuli sellainen kaipaus, että hän itki. Illat alkoivat yhä enemmän hämärtyä. Mimmi ei vastannut vieläkään mitään, vaikka Nelma oli hänelle kirjoittanut. Pitäisi mennä kaupunkiin tapaamaan Mimmiä. Mutta Kukkelman tuntui olevan äkäinen sellaisista juoksuista.
Tämä meidän liitto tulee niin kuin se vanha testamentin liitto. Jos sinä olet uskollinen minulle ... ja et unhoita, mitä minä sinulle käsken ... niin... Taikka et unhoita sitä, mitä minä sinulta rakkaudessa pyydän... Nelma hämmästyi. Mitä Kukkelman puhui? Mistä liitosta? Syntyi pieni keskustelu, jossa Kukkelman otti itselleen valtavasti enimmät suunvuorot. Nelma kyseli vain: Mitä?
Ei ollut vieläkään nähnyt häntä ikkunassa... Pelastusarmeijan kartanon luokse oli kääpiöllä tälläkin hetkellä niin kiire, että hän kulki kaikkein suorinta tietä korven halki. Kukkelman pyöriskelee turvakodin seinävierellä. Parhain liina on hänellä kaulassa. Korkea kaulus näyttää pönkittävän hänen päätänsä niskasta ja leuasta. Parhain liina: kolme uutta kravattia on hän nykyään ostanut.
Tai kesäheili kainalossa, välistä pirtupullo taskussa. Siellä on hyvä kelliä, kätkössä maailmalta ... rauhassa. Kukkelmanin kamarissa Krokelbyssä on Nelma. Ja itse Kukkelman on onnellinen. Niin tyytyväinen, ettei hän uskoisi tämän olevan oikein tottakaan. Hän naurahtelee itsekseen. Ja ajattelee: Tämä miltei saattaa olla jälleen jotain unennäköä...
Mimmi rypisteli kulmiaan happamen näköisenä. Miltei tiuskahtaen hän sanoi: Mennään sitten, ja otetaan koko viikon eväät mukaan. No eihän nyt ... eihän nyt viikon! oikaisi Kukkelman. Mutta mitäs nyt kello on? Se oli jo puoli yksi. Mimmi ratkoi kiireesti kukkia hatustaan ja Nelma ompeli niitä omaansa. Sakriksen täytyi lähteä kylälle ostamaan eväitä.
Päivän Sana
Muut Etsivät