United States or Nigeria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kukkelman itse näki, kuinka saksalaiset lapioillaan löivät pään halki eräältä hänen tuttaviaan, joka oli joutunut heidän vangikseen. Saksalaiset oli kasvatettu pedoiksi sotamiehinä. Mitä tuokin uhri oli tehnyt? Seisonut kuukauden päivät joka vuorokausi kaksi vuoroa peräkkäin vahdissa ... seisonut seitsemän tuntia kerrallaan Vanhankaupungin portilla.
Kuitenkin huomasi Kukkelman jotakin hänessä ... ja alkoi ikään kuin häntä lohdutella, puhuen tulevasta omasta mökistä, ja eräistä muista, uusista suunnitelmistaan, jotka olivat syntyneet hänen päässään aivan äskettäin ja jotka keskittyivät hiukan liikemies Suomenvaaran suopeuteen.
Mutta Kukkelman lähti nyt asioille itse... Ja toi vihdoin tullessaan oikein kantamuksensa tavaraa: leipää, voita, juustoa, paperituohisen puutarhamansikoita ... ja makkaraa Nelmalle; sitä paitsi kahvia, sokeria ja muutamia leivoksia.
Hän yski ja köhiskeli. Nyt pirahti hänen suustaan ääni niin kuin säkkipillistä, kimeä, piipattava. Mimmi kohotti korviaan ja purskahti nauruun. Kukkelman souti verkalleen ja lauloi. Joka vedolla säkeet katkesivat ... ja kuului hätäinen huohotus ja hullunkuriset sanat narisevalla äänellä. Ramman silmät killistelivät kulmain alta makeasti tyttöihin.
Ja sanoopa sitten Sakris, sanoo juuri samana päivänä, jona Nelma huomasi akkojen häntä osoittelevan, että hän vie kultansa illalla peltimestari Savolaisen luokse visiitille. Savolainen oli nimittäin ihan äsken ostanut itselleen huvilan, aikoi muuttaa pois nykyisestä asunnostaan. Siksi kutsui hän tuttavia ja naapureita luokseen jäähyväisille ... joukossa myöskin Sakris Kukkelman.
Mutta kansanihminenkin saattaa olla ovela ... kun niikseen tulee ... yhtä hyvin kuin porvarikin. Koko yön ja päivän mietiskeli hän, millä tavoin narraisi Nelman johtajattarelta pois. Nyt hän menee ja soittaa turvakodin porttikelloa. Tullaan avaamaan. Kukkelman kysyy, onko täällä sellainen tyttö, jonka nimi on Sanelma Kinnunen. Ja sitten pääsee hän johtajattaren pieneen ja sievään huoneistoon.
Jo ennen oli Nelma kuullut ihmisiltä, että Sakris kulki talvella nelinkontin! Miten voisi enää hänen kanssaan näyttäytyä ... jos niin kävisi? Nyt Kukkelman syytteli huonontumisestaan sitä, että hän oli Nelman ja Mimmi Byskatan mieliksi syönyt kevät-kesällä makkaroitakin. Narisi ... vuoteella kellottaen.
Minulla on paljon kupletteja, jatkoi Kukkelman. Oh, kaikki minä muistan ... kun selvittelen pääni. Kaikki laulut. Tulkaa ... tulkaa molemmat! Meitä vahditaan. Ei me päästä! vastasi Mimmi kiukkuisena. Kukkelman ällisteli: Hm ... tosiaankin. Sepä nyt on kanssa... Sulkea ihmiset tällä tavalla ... niin kuin vangit. Ja minkä tähden? Hm ... en tiedä. Tyttö-raukat. Mutta ... mitäs nyt tehdään?
Kukkelman oli muka oikein komeassa salissa... Hänen ympärillään kaikki kultaa ... lamput, kukkaruukut ja kahvikupit. Ja Kukkelmanilla oli toverina siellä oikein nuori ja kaunis ... joka sitten yhtäkkiä muuttui Venäjän keisarinnaksi ... tahi tuoksi maidossa kylpeneeksi hempukaksi. Ja heillä oli yhdessä hauskaa.