Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Sillä hetkellä muisti Nelma jollakin tavoin sen herran, joka oli hänkin heittänyt joskus hänen syliinsä lompakkonsa ... ja sitten armottomasti hänet jättänyt. Mutta eihän Kukkelman ollut oikea herra ... sen näki kaikesta! Päivemmällä Nelma kysyikin, eikö Sakris ollutkaan rakennusmestari. Hän koetteli sinutella Kukkelmania. Sakris ällistyi ... ja tuli hiukan levottomaksi.
Tyttö oli kadonnut. Nyt vasta muisti rampa huudahtaa hänelle alhaalta: Ahhah ... tui, tui! Mutta tyttö ei enää tullut. Toista tuntia seisoi ja istuskeli Kukkelman aitauksen juurella. Kierteli rakennusta niin kuin kettu pihlajapuuta. Kuinka oli tyttö täällä ... hänen omansa ja kultansa? Rakennuksen suuri, yläreunasta piikkilangalla varustettu portti oli lukittu ... niin kuin tavallisesti.
Sitten hän nauraa, ja pysyy päätöksessään: koiratarha on tehtävä tuonne hänen omaan paikkaansa, kauniille rannalle... Siinä väitellään sievoinen aika... Ja huokaisten alistuu Sakris. Sitten sanoo Mikko aikovansa neuvotella, vaikkapa jo heti tänä iltana, eräiden koiraklubin jäsenten kanssa piirustuksista. Kukkelman ällistelee tätä tietoa ... ja kysyy: Kuinka? Mitä varten?
Ja pyytäisi häntä ... viisaasti ja viekkaasti ... itselleen emännöitsijäksi. Ahaa, niinhän se olikin! huudahti Kukkelman. Niinhän se oli! Se on konsti, joka kävelee. Täältä jaetaan huushollerskat monille. Niin ... turhaa on piinata ihmiset ... tehdä väkivaltaa, jos voi käyttää rauhallista konstia. Minä ... huomenna sanon täällä ... tulen tänne puhumaan, että olen Nelmalle sukua.
Sakris tulee illalla kotiin ja huomaa Nelman uudet jalkineet. Ensin ei hän virka mitään. Ei hetkeen: kipristelee vain silmiään makuulavalla. Saa siihen iltakahvia ... ja Nelma riisuu häneltä märät vaatteet. Nyt se on tehty ... ja rampa kellii peittojen alla. Silloin alkaa Kukkelman yhtäkkiä puhua Nelmalle pahoistahengistä.
Ja sitten kömpi Kukkelman jälleen alas keinutuolista: sanoi tästä menevänsä ottamaan sisään vettä. Risuja oli vielä entistä varastoa ... täksi illaksi. Kukkelman tallusteli pihalle. Ja siellä pihakaivolla tapasi hän pari akkaa, saman vuokrahuvilan väkeä. He olivat nähneet Sakriksen vievän asuntoonsa nuorta tyttöä ... ja kyselivät nyt, joko mestari toi itselleen rouvan.
Jälleen mainitsi Kukkelman siinä Nelmaa rumalla nimityksellä. Kääntyi ... ja kiiruhti köntystämistään. Pureskeli hampaitaan niin että ohikulkijat sen kuulivat. Tuli huohottaen ja kähisten Mimmin portaille. Tarttui porrasaskelmiin ja konttasi ylös. Ovi ei ollut vielä lukossa, vaan se oli jäänyt Sakriksen mennessä auki. Sakris työntyi eteiseen. Häntä ei huomattu ... hän seisoi siinä ja katseli.
Ja mitä syömiseen tulee, tyytyisi Kukkelman vähään ... aivan mihin hyvänsä. Niin, hän ei huolisikaan esimerkiksi lihaa... Sitä hän inhosi ... oli vegetariaani. Hän ei tahtonut muuta kuin vähän puuroa tai velliä. Ja ruuasta, jos hän sen täältä saisi, voitaisiin alentaa urakkasummaa. Sekin soveltui Mikolle. Kuten sanottu, Kukkelman saisi aloittaa työnsä milloin huvitti ... vaikkapa jo tänään.
Se on jälleen kovin törkeällä sängellä... Ja kampaisi hiukan tukkaansa ... jo valmiiksi huomiselle työnhakumatkalle ... niin että hän näyttäisi siistiltä. Näyttäisi komealta! Kukkelman rupeaakin ajamaan partaansa. Huolellisesti ja tarkoin hän sen tekee. Siisti tuleekin ... ylähuuli ja leuka ihan puhtaaksi. Siinä menee aikaa, vettä kuumentaessa, veistä teroittaessa, leukaa sutiessa.
Miten olikaan Nelma tänne joutunut! Olisipa hän saanut luokseen edes tyttösensä. Siitä asiasta ei hän vielä hiiskunut Kukkelmanille. Toinen olisi voinut ajaa hänet pois ... eikä Nelmalla nyt ollut paikkaa, minne mennä. Mimmikään ei kirjoittanut hänelle mitään. Entäpä jos Kukkelman olisi ollut edelleen hyvä, vaikkapa olikin säälittävä ja inhottava! Mutta minkälaiseksi hän olikaan muuttunut!
Päivän Sana
Muut Etsivät