Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Se olisi ... onnetonta. Mutta ei kuuroudesta kumminkaan olisi niin suurta vahinkoa kuin silmien valon menettämisestä. Kukkelman kävelee, katselee, hymyilee, vilkuu. Hän ihmettelee ja huolestuu... Ja putoaa siinä kurkistellessaan kuoppaan roskakasojen väliin... Se oli harmillista... Naurettiinko hänelle nyt ikkunasta? Ei, tyttö katsoi yhä jonnekin muualle.
Tyttö kohotti päätänsä, mutta kääntyi sitten rampaan selin. Mimmi sanoi imelästi: No, Nelma-kultaseni! Etkö nähnyt: Kukkelman, sinun sulhasesi. Nelma katsoi viimein paremmin Sakrikseen ... joka alkoi häntä torua: suuressa levottomuudessa oli Nelma häntä pitänyt; ja mitä teki Nelma täällä, tässä huoneessa?
Ja lopultakin on Sakris varma, että kuuden viikon kuluttua voisi koiria pistää asumaan koirataloon. Hyvä on sekin Mikosta. Mutta vieläkin yksi seikka: paljonko Kukkelman tahtoisi urakkasummaa ... tarkalleen niin pitkän ja niin leveän rakennuksen teosta ... kunnes laitos olisi vesikaton alla? Sakris asettuu kivelle istumaan ja vetää povitaskustaan suuren muistikirjansa.
Maalaisemännästä on tällainen menettely ilmeinen ihme... Eipä hän malta olla kysymättä, pelkääkö Kukkelman kellon menevän rikki? Sakris vastaa arvokkaasti ja merkitsevästi: Kuinka..? Minä olen jemtti ... aina jemtti mies... Kahdeksantunnin työpäivä..! Täti nostaa nenäänsä. Kahdeksantunnin työpäivä on jälleen seikka, jota hän ei saata ymmärtää ... ei varsinkaan, kun työ on urakka.
Koivut ovat myrskyjen runtelemat ja talon vuokralaistenkin katkomat ... he kun näet tarvitsevat paljon polttopuuta hatarissa asumuksissaan: sattuuhan joskus tulemaan kylmäkin talvi. Sadetta on nyt ollut monta, monta viikkoa ... sumujen lomassa. Mitäpä Sakris Kukkelman tuonne katselee? Huviksensa vain ... ajankuluksi.
Nelman täytyi riisua häneltä säärykset ja kengät jalasta ja peittää hänet ... siihen saarnaamaan ... ja kehumaan olevansa Rasputiini. Nelma joutui tästä lähtien yöksi permannolle. Yöllä Kukkelman pihisi ja sihisi. Hänen kurjasta kurkustaan kävi hengitys vingahdellen kuin pyypilli. Ja miehen pitkästä tukasta tuntui omituinen haju aina kamarin toiseen nurkkaan asti. Nelma ei saanut unta.
Siihen ei Nelma vastannut paljon mitään ... hänellä oli ainoastaan pieni konttorikaappi eteisessä. Oltiin hetki vaiti. Juotiin kahvia. Nyt otti Nelma kukkaronsa hyllyltä, jonka Sakris oli äskettäin hänelle tehnyt, ja pyysi Sakrista pistäytymään puotiin, ostamaan ruokia illaksi. Lähestyikin illallisaika. Kukkelman lähti nurkumatta: olihan talossa komea vieras, jota sopi palvella.
Seisoi kello yhdeksän aikaan Mimmin ovella ja soitti kelloa. Mimmi itse aukaisi, aamuvalkeissaan, väljässä mekossa, ja tukka sekaisin. Voi, pikku Kukkelman! huudahti Mimmi. Katsos vain! Tule, Nelma, tänne! Mutta hyi, kuinka märkä! Saatte kahvia. Nelma on kyllä täällä. Nelma makasi salissa ... siellä haisi kauheasti tupakalta, ja pöytä oli laseja täynnä.
Mikään muu ei olekaan vaikea ... kuin alku! Sitten Kukkelman taas hakkaa. Kauas kuuluu hänen rintansa pihinä ja ähinä... Petäjiä kaatuu silloin tällöin ... ryminällä ja ryskeellä, katkoen tuuheain latvainsa tieltä toisten puiden kuivia oksia ... suhisten, pohahdellen ... ja sitten runkonsa kallioon kumahduttaen. Täti on sisässä.
Mutta hyvä, että hänkin pelkäsi juoruja! Sakris jatkoi: Rahoja minulla kyllä on... Aina toimeen tullaan... Ja siellä Krokelbyssä minulla on ... omat huoneet... Niin, pienen, malmisen keittiön onkin Sakris jo aikonut hankkia, kun asettuisi Nelman kanssa yhteen. Rakkaus on kaunis asia maailmassa, sanoo Kukkelman. Ihmisen täytyy rakastaa ... se on hyvä ... rakastaa lähintänsä.
Päivän Sana
Muut Etsivät