Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Mutta sellaiset he ovat, tunnen heidät, kavalia ja kiittämättömiä ovat." Kulunut on kymmenen vuotta. Lämpimänä ja kirkkaana kaareilee päivä yli Stambulin. Kultainen Sarvi säteilee, tuhanten kukkain tuoksu täyttää ilman. Seraljin rannalla keinuu katettu purjevene. Pienempiä venheitä kiitää ympäri ajamassa kaikkia muita pursia pois tieltä. Seraljin naisista muutetaan muutamia Kadiköin kesälinnaan.
Ja hyvä Jumala tiesi noiden valo-olentojen toivomukset ja sanoi päivättärelle: "anna sinä, hehkuvainen, suloisin suudelmasi heleälle lähteelle, että se vielä kirkastuneempana juoksisi ylös taivonkedoillemme! Maan kukkain sijaan pitää sitä kultakutrisien enkelien täällä kumarteleman." "Entäs tuo jalo ihmepuu?" kysyivät kauniit enkelit.
Ja tätä sanoessaan laski Klairon kallis-arvoisen koristeensa hopea-koriin. Mutta kukkais-kimpun, jossa se oli ollut, otti hän ja kiinnitti tänä päivänä saaduilla koru-neuloilla rinnallensa, eikä viskannut sitä muiden kukkain joukkoon. Nuori englantilainen, joka tarkasti kaikkia hänen liikunnoitansa, punastui ja hänen kasvonsa loistivat onnesta.
"Mutta, isä kulta", sanoi Maria, "Johnin mallikodissa luit suurimman osan kodinsuloa kukkain ansioksi." "Johnin kodin viehätyksen voi selvittää aivan kemiallisesti", vastasin. "Ensinnäkin asuu siellä aurinko, joka aina vaikuttaa vahvistavasti hermoihin. Kuinka iloinen onkaan ihminen nähdessään pitkällisen myrskyn jälkeen taasen päivänsäteitä.
Mut toivon tok' kevähän toisen Ja toisenkin lapsuuden, Kun saan kera kukkain moisten Ilon, onnen ja autuuden. HEVOSPAIMENET Y
Koko tätä rauhan sijaa ympäröivät vanhat, korkeat lehmus- ja kastanjapuut. Kyläseurakunnan lukkarin asunto oli viehättävin kaikista, siinä kun se ikään kuin kukkain verhoamana lepäsi erillään muista taloista.
Taikanuotteja siitä liikkeelle lähti, laskeutui maan päälle, välähteli avoimiin kukkain sydämiin, meni menojaan kauvas kaikkiin maihin; mielissään puut latvojansa pudistelivat, vieläpä vanhat vakaat hongatkin ja kuuset, joiden oksilla jäinen talvi vallitsi, unhottivat lumihiuksensa ja luulivat, että olipa nuoruuden kesä jälleen tullut.
Sielt' inhaa riitoa jatkellen, Viel' äissään lunta se laaksoon syytää, Ja paikoin vehmaan verhoa hyytää; Mutt' aurinko ei suo valkoisen Nyt vallita: kukkain kirjavuutta Se mielii, loistoa, eloisuutta. Kun nurmen kukkia viel' ei näy Pyhävaatteissaan väki kukkina käy. Tään harjun huipull' istukaamme, Täst' ihmisliikettä nähdä saamme. Kas kaupungin portti aukenee, Ja kansaa varjoist' aaltoelee.
Häneltä kysyttiin, koska maahanpaniaisia oli vietettävä, mihin Eva oli pantava y. m., mutta hän ei puuttunut ollenkaan näihin asioihin. Ofelia piti huolta kaikesta. Hän koristeli palvelijain kanssa Evan huonetta ja poisti siitä tuoksuvien kukkain avulla kaiken synkkyyden. Evan pöydällä oli ihania ruusuja ja kamarineiti järjesti aistikkaasti afrikalaisia jasmiineja hänen vuoteelleen.
"Se seuraa armasta, siskollista kumppaniansa," vastasi hyvä Jumala; "nuo molemmat ovat yksi ijankaikkisesti." Ja päivätär antoi äkisti suuta elokkaasti pulppuavalle puhtaalle lähteelle, siinä kuin se kuuntelevain kukkain keskellä kertoeli laulavasta, hohtavasta koivusta. Tulisuudelmasta, helteisestä säteestä ehtyi lähde; sen haudalle surevana kyykistyi lakastumaton lemmen ruusu.
Päivän Sana
Muut Etsivät