United States or Gabon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ne sanat johtivat Elinan mieleen miesten toimet ja hän kysyi: »Kohta me eroamme taas, enkä minä vielä tiedä vähintäkään teidän puuhistanne tai mitä on tulossa.» »Tuossa istuu Keuruun miesten päällikkö ja etevimpänä heistä mainittakoon hänen veljensä. Koko Suomi horjuu ja kukistuu idästä puhaltelevan kuuman myrskyn voimasta, mutta Keuruun seutu ei vielä tunnusta itseään voitetuksi.»
Kuningatar istuimellaan, taas istuvi loistossaan, Ihanaisena niinkuin päivä ja kuuluna ympäri maan. Mut vuoren huipulla linna vuos vuodelta vaan häviää, Pian maan tasallen kukistuu se, kivi ei kiven päälle jää. Albumi »12 p. Toukokuuta 1881» sekä »Helmiä Suomen runoudesta. 6». 1898. On joulu=ilta, ja yksin Vaeltavi matkamies, Jotakin hän etsivän näyttää, Mitä etsivi, Herra ties.
Hervotkoon kalso miekkas: kammo ja kuole! Hyvä enkeli sua kaitkoon! Elä ja heidi! Huomenna mieltäs raskahana painan, Rivers, Pomfretin uhri. Kammo ja kuole! Sa Greytä muista, kammo sielussa. Sa Vaughania muista; peitses laske Pelolla syyllisen. Kammo ja kuole! Herää, ja tiedä: kirouksemme tuntoon Kukistuu Richard. Herää, voittoon nouse! Lord Hastingsia muista. Kammo ja kuole!
Kukistuvat tuomioistuimet, kukistuu Caesar, laki ja koko maailman järjestys. Mutta kaiken tämän sijalle tulee Kristus ja joku laupeus, jommoista ei tähän asti ole ollut, tulee joku hyvyys, joka ei laisinkaan ole yhtäpitävä inhimillisen ja roomalaisen käsityksen kanssa.
Miksi en voisi sallia itseni ainakin ajatella sitä mahdolliseksi? Miksi en antaisi heidän ihanana haaveena uneksia, että heillä kullakin on palmulehtonsa tuolla puolella jonkin, tuolla puolella kaiken. Että tämä täällä jatkuu heille siellä eikä tähän pääty. Että Israel, jos kerran kukistuu niin, ettei enää nouse, rakentuu siellä koskaan kukistumatonna.
Muistakaa sanani, ystäväni: sinä päivänä, jona Terrapin-tower kukistuu, on siellä oleva muutamia haaveellisia turistia, jotka saattavat sitä Niagaraa alaspäin. Minä silmäilin tohtoria ikäänkuin kysäistäkseni häneltä tulisiko hän olemaan yksi noita omituisia miehiä.
NIKOLAUS PIISPA. Muistatteko kuninkaan häissä, silloin sanoitte, että Hookonin järkähtämätön luottamus itseensä tekee hänet lujaksi. SKULE HERTTUA. No? NIKOLAUS PIISPA. Jos minä ripitän itseni ja herätän hänessä epäilyksen, niin luottamus kukistuu ja voima sen kanssa. SKULE HERTTUA. Herra, se on syntiä, syntiä; jos hän on oikea!
Koko hänen työtään, koko hänen luomaansa pientä kansaa, sitä pientä valtakuntaa, jonka hän oli perustanut, uhkasi äkillinen perikato. Sellainen laitos voi elää ainoastaan rakkauden avulla, sama rakkaus, joka sen oli luonut, voi yksin tehdä sen pysyväiseksi, ja se kukistuu, niin pian kuin veljellisen yhteistunteen siteet katkeavat.
Monelle loit sä uuden maan, Soit uuden riemun maistaa; Paennut taivas uudestaan Taas saapuu, päivä paistaa, Miss' epätoivolta jo on Elämä saanut suutelon, Vihitty kuolemalle. Käy, joukko uljas, eteenpäin, Hävitä himoin valta! Myös etuluuloin tomut näin Puhdista kaikkialta! Käy avuksi, kuin ajan puu Lahonnut sortuu, kukistuu Pois edistyksen tieltä!
Ja on kuin laulua hellää ja vienoa taasen sois, Mut aamulaulua on se, yö on iäks mennyt pois. Kuningatar istuimellaan taas istuvi loistossaan, Ihanaisena niinkuin päivä ja kuuluna ympäri maan. Mut vuoren huipulla linna vuos vuodelta vaan häviää, Pian maan tasallen kukistuu se, kivi ei kiven päälle jää. P. Cajander. Runolauluja.