Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. lokakuuta 2025
Nyt hän vasta havaitsi olevansa nikkari ja alkoi puhua kirkostaan aivan uudella tavalla. "Minulla on tässä tekeillä isonlainen kaappi", sanoi hän kerran, kun näytteli rakennustaan minulle. "Kuinkahan sille kaapille vielä käy? Kun eivät purattaisi..." "Minkätähden? Olenhan minä nikkari ja saan harjoittaa ammattiani tässä kaupungissa." "Tietysti.
Kirjeen lopussa hän sitte ikäänkuin sivumennen kysyi, kuinkahan tuon polkupyörän kanssa nyt kävi, jonka isä oli hänelle luvannut, kohta kun hän pääsisi 6:lle luokalle. Isä ja äiti tuumasivat ensin yhdessä, tokkohan nyt enään näin syksyllä olisi syytä polkupyörän ostamiseen.
"Aivan oikeen!" vastasi kauppias. Taavetti kokoili ostoksensa kainaloonsa ja alkoi lähteä, mutta kauppias sanoi: "Odottakaas hiukan! Tahdotteko ruveta satulamaakarille, niin minulla on hyvinvoipa satulamaakari tuttavana, hänen luonansa ehkä saatte paikan." "Kiitoksia paljon! Kuinkahan sen löytäisin?" "Voisinhan lähteä teitä viemäänkin, hän on aivan lähellä tässä."
Hän ikäänkuin tunsi, että hän jollakin paremmalla tavalla voisi olla Laurille hyödyksi ja että tämä tarvitsi hänen apunsa. Kuinkahan olikaan oikein hänen laitansa? Leeni oli veljensä kautta kuullut, että Lauri oli joutunut huonojen toverien seuraan, jotka tahtoivat hyötyä hänen anteliaisuudesta ja hyvästä sydämestään.
"Minä toivoisin jotakin syödäksemme", sanoi vihdoin yksi keltanuttu; "hyvin huono huvitus on maata metsässä monta päivää tyhjin mahoin. Kuinkahan olisi, jos menisimme prikille pyytämään ruoka-aineita? Voimmehan me sanoa, että olemme haaksirikkoon joutuneita merimiehiä." "Senkötähden, että meidät ottaisivat kiini ja saattaisivat jälleen vankeuteen", keskeytti häntä toinen.
Kyllä minä sinut nyt kouristan, arveli hän, nyt et pääse mihinkään. Mutta ontuva varmaankin kuuli askeleet, katsahti taakseen, ja kuinkahan lieneekin päässyt hyppäämään, mutta niin luisti pitkin aitan sivua kuin jänis. Et nyt vain pääse, huusi Iivana, ja kiidätti hänen päälleen.
Kuinkahan minun nyt käynee! HANNA. Joko tulee ramppi-kuume? MAIJU. Kuulkaa yhtä teidän täytyy luvata minulle. HANNA. Nimittäin ? MAIJU. Te ette saa tulla teaatteriin tänä iltana, ette kumpikaan. JUSSI. Mitä hullua? Mekö emme saisi tulla teaatteriin? MAIJU. Ette millään ehdolla! Minä pyydän ja rukoilen: jääkää pois! HANNA. Mutta minkätähden?
No hyvästi nyt. Etkö voisi hetkeksi lähteä vielä tuonne meren rantaan päin kävelemään. Katso kuinka tuo vesikin tuolla värähtelee somasti. Tule pois! Stasrotinna on hirveän ankara. Jos viisi minuttiakin olen yli luvatun ajan toruu hän jo. Hm! Jään siis yksin. Kuinkahan tämän illan taasen kulumaan saan. No, kyllä te miehet ajan aina kulumaan saatte. En minä ainakaan. Kuinka niin?
Tätä ajatellen astuin huoneeseen, sanaakaan sanomatta otin muorin vanhan katkismuksen hyllyltä ja aloin lukea niin joutuisasti kuin taisin, vaan kun olin kankeampi kielestä, niin eipä käynytkään minulta puoleksikaan kuin Loviisalta. Siitä minä huolestuin ja sanoin julki murheeni. Kuinkahan mahtanee minun käydä kinkerissä, kun en taida niin terävästi lukea kun Vierimän Loviisa.
Mutta hän ei olekaan työmies semmoinen kuin me, raa'at talonpojat", vastasi Timo. "Jaa, kuinkahan meidän Hovilaisen asiain oikeittain lienee?" arveli rovasti. "Vähäsen hän minullekin on velkaa, enkä minä juuri paljon toivo saavani niitä rahoja enää nähdä". "Minä en tarkemmin tiedä hänen asioitaan", vastasi Hannula; "muutamat sanovat huonoiksi, toiset taas arvelevat häntä vielä varakkaaksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät