United States or Malaysia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sinä olet auttanut minua ammatissani ja ollut parhaana seurakumppaninani. Aikoisitko kauankin viipyä kotonasi?" "En varmaan tiedä", vastasi Juhana. "Ja sitten tulisit takaisin luokseni?" kysyi vanhus hitaasti. "Jos en siellä voisi ruveta ammattiani harjoittamaan, niin luultavasti tulisin. Vaan jos voin, niin olenhan mielelläni lähellä vanhempiani", selitti Juhana.
Nyt vei hän mylady'n veneesen, ja kun hän itse oli astumaisillaan hänen jälestänsä, antoi Athos hänelle erään summan rahaa. Kas tässä, sanoi hän, mestauspalkka; nähtäköön, että me teemme niinkuin tuomarit. Hyvä, sanoi pyöveli ja tietäköön tämä nainen vuorostaan ett'en minä toimita ammattiani, vaan teen velvollisuuteni. Ja hän heitti rahat virtaan.
Ja samalla osoitti hän sormellaan aivan selvästi professorin päänuppia. Herra johtaja väittää, että minä en ymmärrä ammattiani! kiljui professori. Minä, minä, minä, joka... Te ette ymmärrä ihmisiä ettekä eläimiä! huusi johtaja, hänkin vuorostaan kimmastuen. Te ette ymmärrä, että teidän on heitä ymmärrettävä eikä heidän teitä. Te ette ymmärrä, että te ette ymmärrä mitään, pässinpää! Siinä se!
Eläpäs ukko! Ilman näitä puuhia ei olisi tulen näyttäjiäkään. Mut minä kun ahkerasti kuljeksin täällä puuhassa, niin tulee tulen näyttäjiä, pellon kyntäjiä ja kuka sen tietää, mitä herroja niistä tulee. Vieläkö sanot, että on tyhjää työtä? Vielä monestakin. No olkoon sinusta niin, mutta minä en heitä ammattiani, niin kauan kuin pareja löytyy. Mitkä merkit sinulla on, että nuo ne nyt muka ovat...
"Se työ olisi vaivalloista", vastasi Lents, "ja se maksaa paljon rahaa, ja minun täytyisi sitä varten lunastaa maatakin. Näetkö? Vasta tuolta toiselta puolelta pähkinäpensastoa minun nurmikkoani alkaa, enkä minä ammattiani varten ajotietä tarvitsekaan. Eikö totta, Anni? sinä tiedät, että minä teen kaikkia sinun mieliksesi, mutta tätä en taida tehdä".
Minusta on nyt tullut tynnyriseppä ja saatanpa kehua jotakuinkin ymmärtäväni ammattiani, mutta toiseen paljoa kauniimpaan työhön teki mieleni aivan lapsuudesta saakka. Minä halusin tulla suureksi mestariksi valuritaidossa ja hopeatöissä, kuten Pietari Fischer tai Italialainen Benvenuto Cellini.
"Ah, hyvä herra", keskeytti Martti mestari kärsimättömänä Spangenbergin puheen, "turhaan koetatte saada minun uskomaan jotain muuta. Minun ammattiveljiäni pitää minun vävyni oleman, sillä omaa ammattiani pidän minä paraimpana kaikista, mitä maan päällä on. Luuletteko sitte siinä kylliksi olevan, että vanteiden ajamalla laitalautain ympärille saa astian koossa pysymään?
"Voisin minä tosin ruveta munkiksi ja luopua maailmasta; mutta jos tähän maailmaan jään elämään, minun täytyy harjoittaa ammattiani. Ja niin kauan kun haarniskoita sekä sota-aseita muita varten sepittelen, en voi voittaa kiusausta itsekin niitä käyttämään.
Minä olen väsynyt tähän elämään, sillä minä olen siksi liian kunnollinen ihminen. Sano, että "affäärisi" on alkanut käydä huonosti. Te sydämettömät! Te luulette, että kaikilta ihmisiltä on häpeän tunto hävinnyt niinkuin teiltä. Mutta minussa, minussa on häpeän tunnetta. Minä en ole ammattiani valinnut kevytmielisesti vaan pakosta sittenkun tuo polyteknikkolainen minut petti. Et kevytmielisesti?
"En epäile hyvää tahtoanne, poikani, mutta täytyy olla sallimuksen silmä, eikä teidän, ohjaamassa, jos mieli päästä eheänä Oswego-virtaa alas sellaisena yönä kuin tämä on." "Ja kuka saattaa hänet terveenä majoitus paikalle, jos hän astuu maalle? Eikö yö ole yhtä pimeä maalla kuin vesillä? Vai luuletteko minun vähemmän ymmärtävän ammattiani kuin te omaanne?"