Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. lokakuuta 2025
"Kas," sanoi Sesilia, "tuolla pienessä tuvassa, tuon korkean harjun juurella, asuu vanha Vappuni. Kuinkahan eukko nyt pyhinä on jaksanut. Menkäämme sen kautta, niin minä poikkean katsomaan häntä." Ehdoitukseen suostuttiin. Sesilia meni ensin yksin sisälle. Eukko istui takkavalkean edessä, joka heleästi paistoi hänen päällensä. Muuten oli tuvassa jo melkein pimeä.
Vasta kun Saksmanni sulavan nuotikkaasti on veisannut: Herää sielun' ja mielen', vasta sitten näyttää noissa heränneissä ruumiissa sielutkin eloon heränneen. Kuinkahan yövieras jaksaa, alotti emäntä kuiskaavasti; aamupuolella yötä, kun murheenani oli, ett'ei taikina vain olisi tiinusta maalle kuohunut, nousin ylös, ja kun kerran olin kollamustunut, niin valvelin try'in aikaa.
Tiikerit ja jalopeurat ... Afrikan kukkaset ... Pohjolan kylmä lämmin ... ja hän rukoili ja hän kysyi ja hän sanoi amen ja hän sanoi amen ja minun pitää sanoa amen... Amelie, kuinkahan on sinun laitasi taikka kuinkahan on minun laitani, mutta jompikumpi on meistä hullu." "Ei, ei, me olemme molemmat hulluja ja pelkästä ilosta; ah, jos sinä vaan olisit kuullut..."
Kuinkahan monet ihmiset olisivatkaan pelastuneet toivottomuudesta, johonka he vajosivat, jos heillä olisi oikealla hetkellä ollut tarjona lämmin käsi, hiljainen kyynel! Tähän vastakohtana oli Towern'in synkkä vankeus esikartano taivaasen, koska siellä muodostui seurakunta uskovaisia, jotka näyttivät toinen toisellensa tien autuuteen.
Etkö luule, että hän rupeisi? Sitä ei voi tietää. Minä ehkä lähden hänen luokseen ajamaan ... mitä arvelet, menenköhän? En tiedä, kuinkahan olisi parasta. Kyllä minä lähden sinne heti paikalla. En käy kotonanikaan ... ajan ohitse sinne suoraan. Sinä olet, veli, hyvä mies. En minä toista semmoista miestä tunne ... en totta tosiaan minä tunne. Hyvästi nyt!
"Kuinkahan luulette käywän, herra tohtori?" kuiskasi soturi wiimein. "Heikko hän on, mutta Jumalan awulla woisi hän tointuakin, waikk'ei hänessä ole werta jälellä enempää kuin kärpäsessä, mutta hänen waltimonsa tykytys tuntuu nyt jo paljoa paremmin", sanoi huolellinen sota=lääkäri. Soturi huokasi helpommin.
Kuinkahan paljon mahtaa jo Voutilalla ollakaan, joka koko kouluaikansa oli lukenut velalla? Aina tulevat ne häntä rasittamaan. Mutta oma syynsä! Kuka käski ponnistaa yli voimiensa! Säälihän häntä tietysti on, mutta eihän voi vaatia, että häntä muutkaan aina auttavat. Ja mikä oli kiitos auttamisesta?
Niin, kyllä me häntä olemme pitäneet kuin kukkaa kämmenellä, ei häneltä kielletty mitään milloinkaan. Nyt soittavat. Kuinkahan mones kerta? Yks, kaks, kolme! Nyt se läksi laiva. Ukko, kuuletko, nyt se läksi? PENTTINEN. Ja kohta on Vanny täällä takaisin. ROUVA PENTTINEN. Kunpa hän edes olisi! Niin, mitä minun pitikään sanoa? Olen vallan sekaisin päästäni.
Ja tämän kylän pojat ne laulelevat, Että tuli tali rullan teilaa Jotta kuinkahan oisi Ja tokkohan voisi Olla keyrinä ilman heilaa. Ja tämän kylän pojat ne laulelevat, Että haituli rullan taalaa Ja niinköhän... Vedänkö? SAMPPA: Sen sinä voit tehdä. Sittempä kuulevat Kukkolan tytöt, että Isontalon miehet ovat liikkeellä! KAAPERI: Se on selvä se. Mutta kuulehan Samppa!
Kuinkahan monta eloni ajalla tulen olemaan pakoitettu pelastamaan hänestä?!" Kreivi Vasili avas nyt oven ja hiljaa sulki sen jälkeensä. "Olga, minä olen nähnyt, mitä juonia sinull' on ollut; minä näin, että sinä kävit sisään hänen jäljissään. Minä tahdon ainoastaan pyytää sinua, ett'et osanottavaisuuttas näytä niin ihan ilmeisesti.
Päivän Sana
Muut Etsivät