Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Eräskin sotamies oli jo vatsallaan maassa, lataillen kiväriään, mutta ennenkuin kerkisi lauasta, sattui eräs Turkkilaisten lähettämä kuula hänen vatsaansa. Tiesi herra kuinkahan sinne löysikin, mutta kyllä mies vatsallaan oli pää viholliseen päin, ruumis hiukan käänteissä oikealle, mukavamman ampuma-asennon vuoksi.
"Korva, joka kuulee elämän rangaistusta, asuu viisasten joukossa", sanoo Salomo. Mutta ne ovat harvinaisia kenties harvinaisempia kuin mikään muu. Kuinkahan moni tosikristitty muistaneekaan elämässään toteuttaa tätä velvollisuuksista vaikeinta? Me moitimme uunia, joka lämmittäessä ei lämpene heijastaakseen sitten lämpöä huoneeseen. Me sanomme sen nielevän halkoja.
Tuosta viinan tekemisestä nyt jutellaan jo kaikissa sanomalehdissäkin, että se muka olisi joku paha työ, mutta kuinkahan se oikein lienee onhan sitä lupa tehdä mutta kummallista en ymmärrä, miksi tuo viinan-poltto aina saattaa mieleni levottomaksi. Hoikka. Hm, niin, sen asian minä pian selitän.
Maria kertoi kaikki, naisten tulon leiriin ja millä innolla Wrangel oli suoriutunut lähtöön, mutta lisäsi vakavana: kuinkahan tämä kaikki päättyy? Kuinka niin? En tiedä mitä on tapahtunut, mutta kun sotamiehet suoriutuivat lähtöön, kuulin heidän keskenään puhuvan jostakin pahasta, jota he varoivat.
Kuinkahan monella tilallisella siellä Hanabölessä on muita kirjoja kuin hartauskirjat? Sellaisia pöhköjä ovat maanjussit ... peltojaan vain ajattelevat, ja suurista asioista pysyvät tietämättöminä ja takapajulla kuin pässit! Rupeaisikohan tässä lukemaan Nietseskeä ... vai soittamaan? Kirjahyllyllä on myöskin Sakriksen harmonikka.
Taivaallisen kauneuden aamurusko kirkasti kuoleman omaksi määrätyn tytön kasvoja, kun hänelle kerrottiin sitä onnea, joka olisi tuleva seuraukseksi tästä rakkauden työstä. Mutta jos kuolemaisillaankin olevat tytöt voivat saada aikaan suuria asioita kuinkahan paljon voisivatkaan ne toimittaa, jotka ovat sekä ruumiin että sielun puolesta terveet!
Mutta yhtenä pyhä-iltana, kun ei isäntä eikä Liisa ollut kotona, kuuli hän, kuinka vanha Kaisa jutteli isännästä erään kylänaisen kanssa, jolloin Kaisa sanoi että "isäntä olkoon nyt Jumalan nimessä aikomatta ottaa emännäkseen tuota köyhää Liisaa, kun hänelle kyllä olisi tarjona rikkaita ja arvokkaita tyttöjä". Nämä sanat saivat hänen uskollisen mielensä kauan miettimään, kuinkahan kuitenkin lopuksi käynee, ja mitä likemmäksi kevät lähestyi, sitä useammin johtuivat nuo sanat hänen mieleensä.
Mitä minuun koskee kukaan ihminen mailmassa! Kuitenkaan hän ei saanut oltua ajattelematta: kuinkahan tuon metsäasian laita oikein on?
"Minun toverit, minun käskyllä majurin käskyn olen täyttänyt", vastasi Olli. "Kuinkahan paljon tuo venäläinen Snorikoff tahtoo Riston vapauttamisesta?" arveli Anna. "Kyllähän se tahtoo niin paljon, ettei sitä kukaan jaksa maksaa täytyy jollakin muulla tavalla saada Risto irti", vastasi Olli. "Millä tavalla, sano Olli millä tavalla?" huusi Anna.
Jos se olisi häpeemätöntä, pyydän tuhannen kertaa anteeksi. Eipä mailman päivinä! Kun tätä on tässä näin paljon, mitähän kaikkea muualla löytyneekään? Kuinkahan se olisi? Uskaltanenko sanoa... Jos meidän Lentsimme...?" "Minä en siihen sano mitään, minä olen äiti, ja minun tyttäreni on siinä iässä, että häneltä sopii kysyä itseltä. Huomaatko? Minä tarkoitan ... minä en oikein tiedä "
Päivän Sana
Muut Etsivät