Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Sä jos et lähde, kuolen pois, Jäät yksin tänne maailmaan, Ja isäs vaikka luonas ois, Hän sulle on kun vieras vaan. Ja kaste laskihe illalla, Se laskihe lemmikkikukkihin, Ne ovat kuihtuneet, kuolleet. Ja poika lemmitsi neitoa, He salaa lähtivät kotoaan, Ei tiennehet vanhemmat heistä. He sinne tänne kulkivat, Ei heill' ole onnea ollunna, He ovat kuihtuneet, kuolleet.
Immen eloisuus ja hänen katseensa hellä kirkkaus paikalla suostuttivat lapsen. Hänen kuihtuneet pienet kasvonsa kirkastuivat. Hän kohotti lapsensuunsa suudeltavaksi. Miranda painoi hänen kellervän päänsä vienosti rintaansa vastaan ja sai töin tuskin estetyksi silmänsä kyyneltymästä, niin koskivat häneen lempi ja sääli ja sydämen äitiyden kaiho. "Se suostuu teihin, Miranda", sanoi vaimo hymyillen.
"Kauniita kukkakimppuja 10:een äyriin ja vihriäisiä seppeleitä 2:een äyriin kappale. Ne tuoksuavat parhaiten, kun ovat kuihtuneet." "Kaiketi myyt sinä kolme 5:stä äyristä," tinki neitsy Madsen. "Te saatte mennä, neitsy Madsen, minä soitan, jos minä haluan jotakin." Neitsyt pyörähti ulos tavallista punasenruskeampana kiukusta. "Mikä sinun nimesi on?" "Dina." "Se on kaunis nimi.
Rauhallinen oli tuo pikku katu illan valossa, ainoa ääni, mikä hiljaisuudessa kuului, oli lasten heleä nauru ja äitien iloinen kanssa-puhe: noin oli ollut Berceau'ssa illoin vuosisatoja ennen heidän aikaansa he luulivat että niin tulisi olemaan, kun vuosisatojen kukkaset olivat kuihtuneet Berceaun nuorimman lapsen haudalla.
Siellä nyt kävin kantaen nuot kalliit pitsit! Keveä myttyni oli äkkiä käynyt raskaammaksi, kuin voi sanoa. "Leipää!" Pieni vapiseva käsi koski kappahani, vaaleat, kuihtuneet lapsenkasvot tuijottivat minuhun: "Leipää!" kuului melkein kuin kirkuna. Mitä oli minun tekemistä? likeisimmässä kadunkulmassa asui leipuri, sinne tuon pienen ryysyisen pojan vedin.
Laskeva aurinko oli näet ilta valaisi hänen muotojaan, kun hän eleittä, mutta hallitsevana seisoi puhujalavalla. Hänen piirteensä olivat kuihtuneet ja terävät niinkuin miehen, jota on onnettomuus kohdannut tai joka on kestänyt monenlaisen ilmaston ankarat vaivat.
Hänen ruumiinsa rupesi turpoamaan, kuihtuneet kasvot saivat entisen muotonsa, jotakin muinaisesta, lapsellisesta kauneudesta väikkyi niissä, ja pari tuntia kuoleman jälkeen hän lepäsi vuoteellaan kuin kaunis, valkonen marmorikuva, ijäisyyden lepo otsalla ja huulien ympärillä juonne täydellisintä rauhaa ja tyytyväisyyttä.
Robertin paraneminen edistyi edistymistään ja kun hän kylmää ja pitkällistä sadeaikaa seuranneiden kaunisten päivien vallitessa sai istua verannalla tai kävellä ympäri puutarhassa, sai hän vihdoin terveyttä ilmaisevan muodon, jota hänellä ei ollut kauvaan aikaan ollut. Tosin tekivät hänen kuihtuneet kasvonsa tuskallisen vaikutuksen niihin, jotka eivät olleet häntä nähneet viime aikoina.
Vähän savussa tähysteltyään huomasi Tuomas uunin kupeella vuoteen ja sen vieressä matalan jakkaran. Sille hän istuutui, ja kun vähän painoi päätään alaspäin, oli hän savurajan alapuolella. Nyt hän saattoi nähdä vuoteella lepääjänkin. Sairas oli ottanut kasvoiltaan karkean, ryysyisen peitteen, jota hän savun tähden piti siinä uunin lämmitessä. Kasvot olivat kalpeat ja kuihtuneet.
Minun täytyy vielä paljon, paljon totisemmin ryhtyä siihen tehtävääni, että olisin Gabrielin rinnalla; voi kuinka äärettömästi minä tahtoisin palvella ihmisiä myöskin näillä oman ruumiini voimilla, niinkuin Gabriel. Ne ovat kuihtuneet minulla, kun en ole käyttänyt. Mutta kuka tietää, ehkä ne vielä voisivat elpyä, jos rupeisin harjoittamaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät