Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Hänen kasvonsa ovat vielä sangen laihat ja kuihtuneet ja vasempi käsi riippuu siteessä kaulassa. Sattumaisilta on hän yksin huoneessa, hänen silmänsä ovat puoleksi suljetut ja hänen ajatuksensa näyttävät lähteneen mielikuvituksen äärettömille harharetkille. Ovi aukenee ja olento, suloinen kuin enkeli, astuu huoneesen.
Isani laihat, kuihtuneet posket punoittivat ja hänen katseensa oli niin epävakava, juuri kuin olisimme tavanneet hänet jotakin pahaa tekemästä. "Ei, ei!" vakuutti hän elävästi. "Olkaa huoletta rahat ovat Leonoren." "Ja tallennatteko ne huolellisesti? Ja säännöllisesti neljästi vuodessa " "Ei, Ilse, sitä minä en voi!" keskeytti isä oikein kauhistuneena.
Kasvinsyöjät eivät saa käyttää ravinnokseen mitään, mikä on eläinkunnasta kotosin. Päätin tulla toimeen kasviruuilla, maksoi mitä maksoi. Mutta tänä kirottuna poutakesänä se veti miehen hoikaksi. Paljas leipä ei tahtonut valua suusta alas, perunat olivat pieniä kuin neulannuput, kaikki kaalikset keltaiset ja kuihtuneet.
En minä milloinkaan päästä häntä matkustamaan suureen kaupunkiin, sieltä toisi hän vaan kuihtuneet posket ja tyhmän käytöstavan, kuten on neiti Franzin laita maatilalla. Yhden ainoan kerran olen hänet nähnyt Tillrodan kirkossa ja siinäkin oli kylläksi.
Oli ikäänkuin polttava myrkkytuuli olisi puhaltanut hänen päällensä hienot, pyöreät piirteet, punaset posket, kaunismuotoinen vartalo, kaikki oli kadonnutta. Ei kukaan, joka näki nuo pitkät keltaset sormet ja kuihtuneet kasvot, olisi voinut tuntea niiden omistajaa Yrjö Schöningiksi, joka kuukausi takaperin oli ilosin ja vilkkain toverien piirissä.
"Woi kuinka nuo kukatkin owat kuihtuneet ja surkastuneet hoidon puutteessa, en minä ole niitä muistanutkaan kaukaisiin aikoihin", sanoi Kerttu ja samassa lähti hän wettä noutamaan, ja pian oliwat kaswit saaneet wirwoittawan aamukasteensa. Nuo oliwat minusta hywiä enteitä.
Helga istui pöydän ääressä ja luki jotain, yllään valkoinen yönuttu.... Kynttilän liekki piipotti lepattamatta, liikahtamatta niinkuin kukannuppu astiassaan, yhtä totisena ja pikkuvakavana kuin Helgan kasvot sen takana ... kalpeat ja kuihtuneet, nenäparka suippo ja laiha.... Sillä oli raukalla jo ryppyjä suupielissä, ja ylähuuli lepäsi ohuena hampaiden päällä, niinkuin ruumiilla.
Anna ne minulle, Enni. Isoäiti tempasi ne käsiinsä ja melkein hyväillen pujotteli kuihtuneet sormensa kellastuneen silkin alle. Vanhat rakkaat kengät sanoi hän ne herättävät koko pitkän sarjan muistoja eloon. Vai niin!
Miksi puhutte puutteestamme, miksi säälitte meitä, ettekä auta meitä? Jättäkää meidät rauhaan, antakaa meidän olla pimeyden ja unhon varjoissa, elkää pilkatko meitä, juuri ilojuhlissanne vetäen esille meidän laihat, kuihtuneet kasvot.
Tällä ei ollut muuta vaatetusta kuin pitkät, valkoiset hiuksensa, jotka kokonaan peittivät haamun, niin ett'ei muuta näkynyt kuin pienet, ryppyiset kasvonsa ja vähäiset kuihtuneet jalkansa. No, poikueni, virkkoi se, tule nyt minun kanssani, hetki on tullut. Mikä hetki? kysyi paimen vallan ällistyneenä. Naimisemme hetki, vastasi nainen; olethan luvannut ottaa minut vaimoksesi.
Päivän Sana
Muut Etsivät