Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. lokakuuta 2025
He rientävät matkoihinsa, kuhun kunkin mieli pitää. Eikä sitä pidetä minään sotakunnian loukkauksena: semmoiset ovat tavat heillä.
Meikäläiset aluttain tekivät vastarintaa; mutta sitten, kun yhdet ja toiset ryntö-tikat olivat särkyneet, syöstiin ne, jotka niillä olivat seisoneet, maahan; muut pakenivat pois, kuhun kukin pääsi, harvat ehiöinä, iso osa pahoin haavoitettuna.
Hän nousi, yskähti ja puhui: »Kuultuani ja nähtyäni edustaja Jussi Punnitun puhuvan hullujenhuoneiden tarpeellisuudesta, myönnän niitä tarvittavan. Sillä kun hän valittaa, että ei ole kuhun päänsä kallistaisi, ja että hänen pääasiansa tarvitseisi hoitoa niin...» »En minä omaa viisauttani nuru, enkä väheksy.
Noin hän huusi, ja kaikki he jäi pelon värjyvän valtaan, vilkuivat, kuhun väistyä vois tuhon ankaran alta. Muusat, mainitkaa, asujattaret ylhän Olympon, hurmeiset ken Akhaian mies etumaisena saaliit riisti, kun kääntymähän sai taiston suuri Poseidon. Tuo Telamonin ol' aaluva, sai tuhon Hyrtios hältä, Gyrtias-sankarin poika ja Mysian urhojen päämies.
He meinavat myös että köyhä vallan hyvin saisi olla naimata, koska kokemus sen osottaa, ett'ei siitä tule muuta kuin tarvetta ja viheliäisyyttä. Pää syy taitaa kuitenkin olla ahneus ja kateus. Talolliset sanovat tavallisesti; "siinä kuttu kalvaa, kuhun on kerran kytkettynä"; se tahtoo sanoa että torppari aina on talolle rasitukseksi.
Tuuvitan tätä tytärtä, Tätä lasta liekuttelen, Souan pienisormistani, Vakaistani vaapottelen; Vaan en tieä vaimo raukka, Tunne en kantaja katala, Mihin tuutinen tytärtä, Kuhun lasta liekuttanen, Minkä karjun kainalohon, Kunka rehvanan rekehen. Pitäisipä piikasien Kahen puolensa katsella, Ennen kihlan ottamista, Kauppahan rupeamista.
Otaksuimme ett'ei hän tahtonut minulle ilmoittaa olevansa asunnotta, ennenkuin oli toisen saanut; ellei hän ollut Kondoveriin matkannut. "Hänellä ei ollut kuhun päänsä olisi kallistanut." Viimmeinen, minkä Margery muistaa, on että hän istautui vanhalle puunrungolle Beaden kartanon lumen peittämässä puutarhassa. Miten hän sieltä metsän läpi osasi takaisin pieneen ravintolaan, emme tiedä.
Ja myrskyt merta ne velloo ja tuulet ne tuivertaa ja vetten vyöryvät vuoret ne nousta ja vaipua saa, mut tyyntä on aaltojen alla, kuhun tuul' ei tunkea voi, vain vienona viestinä sinne humu ulapan aaltojen soi.
"Viron kansa, linnun tavalla täytyy sinun lentää edes takaisin, ei ole sinulla paikkaa, kuhun voisit pesäsi rakentaa, pohja on jalkojesi alta kadonnut," huokasi Risto. Risto joutui nyt siihen paikkaan, mistä tie poikkesi metsänvartijalle. "Pitääkö minun menemän sinne vai ei?
Siis kilvoittele, taistele Alati miehuisasti; Siis viinaa älä maistele Sun kuolinpäivääs asti! Minne? Ah minne, ah minne, o ihminen, vie Sun matkasi määrä, sun juoksusi tie? Mitä täällä sä etsiskeletki? Mitk' on puheainehes, miettehes, työs? Miss' aartehes? miss' sydämes? sekä myös Kuhun kiirehin rientävi retki?
Päivän Sana
Muut Etsivät