Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Se oli kotka, jonka hän kaksi vuotta sitten oli ottanut pesästänsä ja joka sitten oli häntä seurannut uskollisena kuin koira. Se sai vapaasti juosta, se ei tehnyt kellenkään pahaa ja lensi hänen jälkeensä niin hyvin kuin leikatut siipensä sen sallivat. Wappu avasi pienen akkunansa, lintu hyppäsi sisään ja katseli häntä uskollisesti keltaisilla silmillään.
Sill' yli mennä kun mielivät, niin tuli liitävä lintu, päin vasent' iliolaisten äärt' yläilmojen kotka, kauhea kynsissään veriruskea, viel' eläväinen käärme, mi kiemurrellen vain yhä kiukkua kiehui.
Tässä poika polvellesi, Nosta nuoriso jaloksi! ILVO. Mun on tahtoni haluja, Mieltekoja. Kasva, kansa, Myrskylinnuksi merelle, Jota ei yletä kotka, Tullessa tulisen hetken; Joka ei masennu maahan Kohtalojen kolhinnasta. Itse käske kohtaloa. Sallimuksen sarvipäisen Riistä ohjakset käsistä. Kuole ennenkuin matelet! Rautahan sinut puetan, Terästahdon sulle toisin!
Etevin heistä, kaikkein herra oli Zeus, "jumalain ja ihmisten isä". Levollinen ja majesteetillinen hallitusvoima loistavana kasvoista istui hän valtaistuimellaan ja hänen jalkainsa juuressa seisoi hänen maallinen vertauskuvansa, kotka, nokassa ukonnuolia, joita jumala vihanhetkinään saattoi sinkautella uhkarohkeita maan asujamia vastaan.
Kun kotka on ensin hakannut lihan lapsestanne, on se sitte myös niellyt luumurusetkin, jotka olivat vaan pelkkää rustoa, ja sillä kalliilla ristiäispuvulla on se verhonut pesänsä, ja antanut loistavan koristeen sikiöillensä leikkikapineeksi. Te olette väärällä polulla, herra! Teidän pitää etsiä puiden latvoista, jos mielitte löytää lapsenne puvun, tahi ehkä pienen solmun sen kalutuista luista."
Minä väänsin siltä pään poikki, niskat nurin, niinkuin kukolta, koska se kirkui korvissani ja häiritsi rauhaani! Minä raastoin sen sydämestäni kuin kotka Prometeuksen sydäntä ! Minä en ole mitään, en omista mitään, enkä tahdokaan; minä vihaan, halveksin, kiroon kaikki, itseni, isänmaan, ystävyyden, rakkauden, Juma !
Kuka on uskaltanut ruveta salavehkeisin Skotlannin kruunun perillistä vastaan?" "Minun asiani ei ole tuoda ilmi mistä nämät epäluulot ovat nousseet", virkkoi Douglas, "mutta käypä huhu, että kotka sai surmansa nuolen kautta, jonka häntään sulka sen omasta siivestä oli pistetty, ja että tammi halkaistiin samasta puusta tehdyllä nalkilla".
Nyt sitä vastaan: kotka oli ottanut asuntonsa suureen honkaan ja riukuhännän täytyi matkoihinsa. Tuostapa surua, tiettyä se! Hän visertää liirutteli jäähyväisvirret, mutta aivan hiljaa, jottei kotka sitä huomaisi. Onnellisemmasti ei käynyt muutamille varpusraukoillekaan tuolla pensastossa.
Tämä kotka, joka kerran voi sinut itselleen valloittaa, se saattaa myöskin tehdä sinut täydellisesti vapaaksi ja terävällä veitsellä leikata pois kaikki muhkurasi ja veripaiseesi sekä repiä maahan ne väliseinät, jotka ovat vaikeudelle esteeksi.
Jaloilles, jalopeura! Ja juoksuun rohkeaan! Ja valvehille vallan Sä, hengen Herkules! Kuin Homero, sa laula! Lyö ain' kuin Akilles! Enemmän siipes auki Sa, kotka Pohjolan! Enemmän työhös pontta Sa, kansa Kalevan! Jo mainees kaukomaihin Sun satakieles vie, Ja tanterilla taiteen Ja tieteen kiistaat sie. Mut eespäin, yhä eespäin Omalla pohjallas! Ain' uudet aarteet ilmi Syvältä sielustas!
Päivän Sana
Muut Etsivät