Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
PELLERVO. Sampo Pohjan on käsissä. IMMO. Pohjan ja Kalevan kansa Yhtä on. PELLERVO. Vesikö tulta? Kevyt-uskoinen! Petätkö Itseäsi vai minua? IMMO. Uskot itsekin katasta Tuossa kahta onnellista. PELLERVO. Onni on keväimen tuoksu, Jonka haihduttaa vihuri. Louhi kammottaa minua. Kotka nahkasiipon siivin, Yö-eläjä, ryöstölintu, Pilvi auringon edessä. Väistykäämme! IMMO. Väistykäämme!
Vaan tuskin olivat koskeneetkaan siihen ennenkuin melua kuului ulkopuolelta: Kotka! katsokaa katolla on kotka! Ampukaa se, pyssyjä tänne! Jesus, mun Hansel'ini huusi Wappu, hypähti seisomaan ja tahtoi lähteä ulos. Tahdotko suotta joutua vaaran alaiseksi, kun isäsi lähettiläät voivat olla täällä milloin hyvänsä sinua vangitsemassa?
BILEAM. Niin Kuollutmeri raskaast' aaltoilee, Mut tuoll' on Länsimeri aina nuori, Kun ajan henkäyksistä se liikkuu, Kuin Israelkin tuolla laaksossa, Valittu valtahengen sankariksi: Se nuortuu lennostaan kuin kotka, Sodastaan vahvistuu kuin leijona.
Minä rukoilen isääni, kun hän tulee takaisin, että hän ajaa minut pois; sitte minä menen metsään, jossa kotka pienen veli-raukkani on syönyt, ja itken ja suren itseni kuoliaaksi."
"Onko se totta?" kysyi hän; "oliko se minun poikani, jota se onneton kotka lennätti kynsissään järven ylitse metsään päin? Minä näin sen kauhean näön; mutta pelastakaa minua, etten tulisi mielettömäksi; sanokaa minulle, oliko se minun lapseni, ainoa poikani!"
Nuoli sattuikin Väinämöisen hevoseen, mutta Väinämöinen itse suistui meren aaltoihin. Siellä hän ui kahdeksan päivää ja oli viimein aivan menehtymäisillään. Tällöin keksi hänet suuri kotka, jolle Väinämöinen kerran oli osoittanut hyvyyttä. Se käski Väinämöisen nousemaan selkäänsä ja kantoi hänet Pohjolaan.
Ei kestänyt kauan, ennenkuin hänen terävä silmänsä keksi kaksi olentoa liikkuvan puiden välissä; toinen oli Kreeta, hänen tyttärensä, ja hänen vieressään käveli nuori kreivi Bernhard. Hieno hymy ilmaantui voudin huulille. Ei ole hulluinta! mutisi hän. Nuori kotka tahtoo ajoissa valtaansa näyttää; on minulla kuitenkin rihma, joka hänen lentoaan rajoittaa.
Tätä olivat molemmat aikaa sitte koettaneet ja kertoneet niin kauan kun näkivät hirmuista petolintua lapsi kynsissä, mutta kaikki oli turhaa. Kotka ei piitannut enää heidän vihellyksestänsä; se riensi saaliinensa kaukana olevaan pesäänsä, repiäksensä sen ruoaksi nälkäisille pojillensa.
Noin täällä koossa näin ma koulun kauniin, näin mestarit sen ylvään tyylin laulun, mi muista korkeinna kuin kotka lentää. Kun yhdess' oli haastelleet he hiukan, niin mua päin he kääntyi tervehtien; hymyili sille hyvä Mestarini. Tekivät kunnian he suuremmankin minulle, ottivat mun joukkohonsa, niin että kuudes olin kuulun seuran.
Aja se pois sitten, neuvoi Nikodemus ja laita niin että saat sitä ampua kaukana, josta se ei kuulu. Leander rupesi heittämään lumipalloja ylös katolle peloittaaksensa lintua. Mutta kotka vaan pystytti höyheniänsä, tirskui ja lensi vihdoinkin ylös. Vaan pois ei se lentänyt, se kierteli ilmassa pari kertaa ja istui sitten katolle jälleen. Ah se on merkillistä! Se ei tahdo pois täältä.
Päivän Sana
Muut Etsivät