United States or Åland ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Antakaa sille se valkoinen leipä, joka oli säästetty minua varten." Hevonen vietiin päärakennuksen vieressä olevaan talliin. Marmoripilttuut olivat tyhjät. Plutolla ei laajassa tallissa ollut muuta toveria kuin Syphaxin rusko. Kaikki muut prefektin hevoset olivat teurastetut palkkasoturien ruoaksi. Talon isäntä meni komean eteisen ja atriumin läpi kirjastoonsa.
Hän ei tosin nimittänyt häntä, mutta ei se voi olla muu, ei kukaan muu, ja häntäkö nyt petetään? Ladossa, vehreillä apilailla, joita hän aikoi antaa lehmille ruoaksi, laskeusi Avojalka polvilleen ja rukoili hartaasti Jumalaa, että Hän varjelisi nuorukaisen saamasta Roselia. Että hän tulisi hänen omakseen tälle ajatukselle hän ei uskaltanut antautua, mutta ei myöskään poistaa sitä.
Ei, sanoi hän itseksensä, vaikka tämä mies on ollut paha minua kohtaan, niin en kuitenkaan voi sallia hänen täällä jäätyä tahi tulla susien ruoaksi. Jumala on suurta kurjuuttani armahtanut, kuinka voin häntä paremmin kiittää kuin siten, että itse olen laupias lähimmäisiäni kohtaan, olkoon se vaikka pahin viholliseni.
Joka saa hänet kiinni, on vapaa." Katsoin torille päin maurilaista, joka oli tullut aivan lähelle meitä. "Tuo on liian hyvä kalojen ruoaksi", sanoin minä, "millainen vartalo! Lyön vetoa siitä, että hän pääsee karkuun." Pakolainen oli juuri murtautunut sen orjajoukon läpi, joka oli häntä vastassa Via Julian suulla, ja juoksi suoraan meitä kohti.
Matka Tjumenista Omskiin, joka tapahtui höyrylaivalla, kesti kymmenen päivää. Kun harvoin astuttiin maihin eikä laivassa ollut mitään ruoaksi ostettavana, niin oli usein ruoan puoli sangen laihaa. Varsinkin kärsivät lapset siitä ettei maitoa ollut saatavissa. Siperian entisen pääkaupungin Tobolskin, jonka ohi kulimme ja jossa viivyimme kuusi tuntia, tulen myöhemmin kuvaamaan.
Jos joku haluaa kyyhkysen-paistia, niin ovat ne eläimet, niinkuin muutkin, luodut syötäviksi eikä hävitettäviksi, ja väärin on tappaa kaksikymmentä saadakseen yhden ruoaksi. Jos minä tarvitsen kyyhkysen, niin menen metsään ja katson itselleni semmoisen, joka näyttää sopivalta; sen ammun alas oksalta koskematta toisten höyheniinkään, vaikka niitä olisi sata yhdessä puussa.
"Kenen oma hän on?" kysyin minä. "Calpurnius on isäntämme", vastasi vieressäni seisova orja. "Voi häntä silloin", sanoi Massurius minulle. "Calpurnius rankaisee orjiaan upottamalla ne kaulaa myöten kalalammikkoonsa, jossa hänen ankeriaansa ja haukensa syövät ne elävältä." "Niin", sanoi orja, "Syphax iski hänet maahan ja herrani huusi pystyyn päästyään: viekää tuo koira ankeriaiden ruoaksi.
Oli mielestämme tärkeätä, että ainakin joidenkuiden piti säilyä maailmalle kohtaloamme ilmoittamaan, jos ei muuten, niin toverinsa syöden. Teimme semmoisen kauhistuttavan, petomaisen sopimuksen, että arvan oli määrääminen, kenen vuoronsa mukaan oli toisten ruoaksi käyminen.
»Se on kuin naisen: 'Ei! Se ensin jäähdyttää, mutta sytyttää liekin heti», Glaukus jatkoi. »Milloin on lähin eläintaistelu?» Klodius kysyi Pansalta. »Se on määrätty elokuun iduksen yhdeksänneksi, Vulkanalian jälkeiseksi päiväksi», Pansa vastasi. »Meillä on käytettävänä ihana nuori leijona.» »Kuka sille ruoaksi viskataan?» Klodius kysyi. »Sepä se, meillä on suuri puute pahantekijöistä.
Erään joen rannalla nähtiin tumman ruskea, kaksisarvinen virtahepo. Stanley hiipi jättiläisen luo tulematta huomatuksi ja lähetti hänelle luodin juuri korvan taakse, niin että eläin pyllähti kuolleena maahan. Elukasta saatu liha oli tervetullutta ruoaksi. Stanley leiriytyi täällä, huolimatta niistä viileistä vuorituulista, jotka jo illan suussa tulivat hyvin tuimiksi.