Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
"Mitä tämä tietää?" sanoi hän, astuen askeleen eteenpäin. "Ehkä et odottanut minua näin pian kotia?" Livin sydän tykytti, ikäänkuin olisi ollut halkeamaisillaan, hän ei katsonut ylös. "Mihinkä aiot lähteä?" jatkoi Gunnar ja tarttui Livin käteen. Tämä oli itkemäisillään. "Minä aion mennä kylään", vastasi hän hiljaa, katsomatta ylös. Gunnar päästi käden irti ja katsoa tuijotti tytärtänsä.
Täss' on tapahtunut semmoista, että heh, heh!... Kas! Diana näkyy seisovan!" Koira seisoi todellakin liikahtamatta, tuuhean tammipensaan edessä, joka kasvoi tien viereisen kuopan partaalla. Me riensimme koiran luokse. Kurppa nousi pensaasta, me ammuimme kumpainenkin, mutta emme osanneet kumpikaan. Kurppa siirtyi toisaalle, me perään. Kotia palatessani oli soppa jo pöydällä.
Stiina oli allapäin, pahoilla mielin; olihan syy tavallansa hänen. Hänen ei olisi pitänyt ojentaa Madsille juoma-astiaa; mutta paraassa aikomuksessahan hän sen teki, sanoi hän. "Sen kyllä luulen," sanoi Sidse. "Mutta pankaamme hänet nyt kärryihin, niin toimitan hänet kotia." Hänet nostettiin ylös, ja Laiska-Antin avulla kyyditsi Sidse hänet pois; mutta Mads kärsi hirmuisia tuskia tiellä.
Vähän matkaa oli vielä pieniä, kurjia rakennuksia joen rannalla, mutta nämä loppuivat lähempänä siltaa ja hän kulki avaran torin poikki ja tuli taas valtakadulle. Kadun toisella puolella oli pitkä rivi huvilan-kaltaisia rakennuksia, joiden alapuolella oli virtaan saakka ulottuvia puutarhoja. Katu oli vallan hiljainen ja autio. Tähän aikaan väki oli mennyt kotia.
Venetsiassa täytyy kaikki pitää käsillä! sanoi hän tarjosi ystävälleen ja sytytti itselleen sikarin. No mitä sinulla on sydämelläsi? Ole niin hyvä ja anna minulle vähän kiniiniä! pyysi Adelsvärd melkein maltittomasti. Onko sinussa kuumetta? Mene siis kotia ja koeta levätä. Teet kai liian kovasti työtä mikä tietysti muuten on kunniaksesi luettava.
He menivät nyt molemmat, ja jouduttuansa sille kohdalle, jossa istuin, he vasta huomasivat minut. Sanaakaan sanomatta he menivät eteenpäin, mutta minä jäin vielä hetken ajaksi katselemaan heidän jälkiänsä; sitte menin minäkin pois, koska ajattelin, että emäntäni jo varmaankin kaipasi minua. Kotia tultuani tapasin heti emäntäni, joka kutsui minua eineelle.
Hän oli ihastuksissaan yli äyräittensä, kun hän kotia mennessä kelkassa istuessaan ajatteli kaikkea muuta ja sitä varsinkin, että saa laskea Topin mäestä taas huomenna ja ylihuomenna ja vielä sittenkin, milloin vain haluaa. Se oli jotakin, mitä kannatti kertoa kotona! Ei rahaa tarvittu, Maija oli niin laittanut. Maija hänestä ei ollut enää oikea Maija, vaan hyvin erinomainen: stiiknafuulia.
PORMESTARINNA. Sinä et saa tuollaisia ilveitä pitää! Tuo on rumaa. Jos et sinä herkiä, niin minä sanon papalle, kun hän tulee kotia! ELLEN. Tietääkö mamma, mitä se nyt tekee? Se halveksii. PORMESTARINNA. Hyvä isä tuota tyttöä! Mistä se niitä saakin tuollaisia ilveitä? Ja kun se on niin itsepäinen! Mutta Aleksandra, missä hän on? Mitä sinä nyt luet? No yhäkö sitä!
"Mutta", alkoi Anna keskeyttääkseen keskustelua, joka ei näyttänyt tulevan hänen hyödyksensä, "mutta minä ihmettelen jos isä ei tule kotia tänä iltana ja mitä uusia silloin saamme kuulla. Me asumme niin kaukana, ettemme edes saa tietää mikä kuninkaan nimi on, ennenkuin vasta vuotta jälkeen kaikista muista". "Isä tulee tän' iltana, se on varmaa", virkkoi Antti.
Hän selittäisi Jorin tehneen väärin, itse onnettomuutensa luoneen onnensa sijaan, tienneen että kukaan muu ei häntä niin rakasta... He olisivat olleet niin onnellisia. Tätä onnea kuvaillen nyt ajatuksissaan Jorille, jota oli satoja kertoja kuvaillut itselleen, tuli hän kotia ja huomasi itsensä vasta sisällä. »Eikö Tuira ole tullutkaan?» »Ei ole vielä näkynyt», vastasi äiti.
Päivän Sana
Muut Etsivät