Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. lokakuuta 2025
»Puhutteko te, vai puhunko minä?» kysyi Esteri katsomatta forstmestariin. »Sitä parempi kun puhut itse. Mutta», forstmestari viittasi kuvaa, »katso ensin äitisi kuvaa. Se itkee! Ei siis petoksia eikä valheita.» Esteri hypähti seisomaan ja astui isänsä eteen katsoen häntä silmästä silmään. »Herra forstmestari!» huusi hän luonnottomalla äänellä, joka viilsi korvia.
"Peggotyn kanssa?" "Ah!" lausui hän. "Hänen". "Oi, ei. Hänellä ei ole koskaan ollut mitään herkosilmää". "Vai ei ole!" sanoi Mr. Barkis. Taas hän pani suunsa, niinkuin hän olisi aikonut viheltää, mutta taas hän ei viheltänyt, vaan istui ja katseli hevosen korvia. "Hän leipoo siis", jatkoi Mr. Barkis, kauan aikaa mietittyään, "kaikki omenapasteijat ja keittää kaikki ruoat, vai kuinka?"
Eihän tuo miesrukka taivahan nimessä, ollut hänelle mitään pahaa tehnyt". "Hän ei ollut mikään varas sen kyllä tiesin", sanoi Louise. "Hän oli ylpeä ja kunniallinen! Sellaiset hyvät, siniset silmät" hän vaikeni yht'äkkiä ja punastui aina korvia myöden. Etehisen oven ulkopuolella tuskin kolme askelta itsestänsä näki hän pitkän, solakan vähän laihahkon nuoren miehen.
Me aavistamme olevan pahan merrassa, kun meiltä julkisuus kielletään. Epäluulo valtaa meidät ja luonnollinen varovaisuutemme kohoaa. Me köyristymme kokoon kuin siilit ja meille puhkeaa silmiä ja korvia joka taholle: me näemme ja kuulemme enemmän kuin todella tapahtuu. Mutta syy ei ole meidän, vaan niiden, jotka meidän aistimiamme pimeällä umpi-ilmalla kiihottavat.
Niiden kaikatukset kuuluivat aivan veneen edestä ja vihdoin puikahti veneemme keskelle parvea. Korvia vihlovasti huutaen ja satamäärin yhtä haavaa ilmaan kohoutuen lensivät ne tiehensä läiskien ja suhistellen siivenlyönneillänsä. Kauan kiertelivät linnut sinne tänne päämme yli, vaan hakivat sen jälkeen jonkun turvallisen lepopaikan jälellä olevaa yötä varten.
Tuhansia sekanaisia hälyjä lähtee tästä pauhaavasta vedestä, jotka tuulten metsään ajamina tuntuvat milloin pakenevan kauvas etäisyyteen, milloin lähestyvän kaikki yht'aikaa, huumaten kulkijan korvia kuin isojen kirkonkelloin jyminä.
Onpa siellä sievä ilma, lohdutti Heinonen ja jatkoi kysellen: Kuinka se teidän aikanne nyt kuluu? Siinähän se, sanoi Jaakko Jaakonpoika. Kuluu niin kuin kuluu, lisäsi emäntä. Heinonen havaitsi että kumpasenkin mieli meni alakuloiseksi. Hm, mumisi hän. Tässä on jo vähin Jaakko Jaakonpoika katsahti ympärilleen olisiko tarpeettomia korvia kuulemassa kaduttu, kun tuli myydyksi. Minä arvaan sen.
Samu epäröitsi hieman. Hetvi punastui korvia myöten. Hän olisi itkuun tillahtanut, jollei hän ennestään olisi ollut tottunut kovia kokemaan. Hän näki isänsä kulmakarvain välissä pykälän syventyvän. Se ei leikkiä merkinnyt. Salmelan isäntä ei ollut kuulevinaan koko asiaa. Emäntä ennätti sanomaan: Niin, sehän käy hyvin laatuun! Meneehän Samu, meneehän Samu!
Hoi! huusi hän yht'äkkiä niin, että valkoliimausta tipahti katosta iso levy. Jo kohosi istualtaan, kun rouva taas juoksi hätään. Eikö teill' oo korvia kellään? Käske Pulkkisen tulla tänne ... eikö se istu pirtissä? Siellä kai se ... kyllä minä käsken... Vähän päästä tulikin Pulkkinen ulko-oven kautta huoneeseen. Kuule sinä! Mitä ne sanoivat? Et sinä vain valhetelle?
Olisi tämä nyt kyllä kirkasta säätä, taivas selvä kuin peili ja kuu kuin juusto, mutta eihän ne tytöt varsinkaan hirveä lähteä tämmöiseen ilmaan ulos, eikä täällä kauan tee mieli ilman aikojaan kärvistellä miehisenkään miehen. Hitto kun selkääkin kylmää, ja eivätkö nuo liene korvat jo selvässä jäässä, koska noista ei enää tiedä mitään ... niin on, kuin ei olisikaan koko korvia.
Päivän Sana
Muut Etsivät