Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Valhepuna. Miksi vieress' ikkunan Esko Neili armastaan Suutelee, ei konsaan muuten? Lasiverhot punallaan Luovat siinä hohdettaan Kasvoille, mi kalvaat muuten. Punaposkiseksi luulee Esko siinä Neiliään, Neili Eskon oikut kuulee, Puhkee raukka itkemään; Huolissansa keinon keksii: Posket maalaa huomiseksi. Iltakello.
Mutt' ei täyttele kaikkea Zeus, mitä ihminen mielii. Kumpikin kostuttaa punahurmein maan saman multaa Troian mailla nyt saa, sill' ei kotilinnahan konsaan saapuvan myöskään mun näe Peleus, sankari vanha, ei Thetis, äitini, vaan minut täälläpä maa pian peittää.
Oi, ällös siis sä konsaan, nuorukainen, Valoa väsy vastaanottamaan, Valoa Herran sekä aikakauden, Valosta kevät sulonsa saa vaan! Lapsoiseksi pieneksi Tahtoisin taas päästä, Lapsuuskotiin lauhahan Päästä myrskysäästä. Lapsensilmin maailmaa Katsovani soisin! Oi, jos, oi, jos uudestaan Lapseks tulla voisin! Lapsen pieni maailma Puhta'utta loistaa... Hellyys, lempi ... enkelit Vaarat tieltä poistaa.
Vaan tää kaiku vain ei konsaan kuole, vaikka vaihtuis kuinka kulkupaikat, kuuluu aina halki myrskyjenkin hiljaa, vienona ja rauhoitellen niinkuin kaukainen ja kaunis soitto.
Professori Ilmoni piti pataljoonalle mahtipontisen puheen, johon kenraali Ramsay arvokkain sanoin vastasi. Topeliuksen sepittämästä runosta laulettiin säkeet: »Malja urhojen kaatuvien! ja malja niiden mi palaa! Joku tai monta voittojen miestä, tervetultua kotiin taas! Suomen kaarti ei konsaan petä isänmaata ja kunniaa.» Innostus oli rajaton.
"Mahdotont' on muutoin," vakuutti Rikkut. "Oletko häntä konsaan katsonut silmihin?" "En!" huudahti André. "Niinpä niin, sillä silloinpa sinä tottelisitkin. Veden haltija asuu niissä sangen syvällä," vastasi lappalainen. "Tuota vedenhaltijaapa juuri tahtoisin katsoa silmästä silmään," ajatteli André. Hän tuskin oli päässyt mietteensä loppuun, ennenkun heidän ohellansa Olga seisoi.
Tämmöinen pieni ja koruton kodinkömmäkköhän minulla vain on, mutta tässä sitä kumminkin voipi elää niin onnellisena ja tyytyväisenä kuin konsaan missäkin, puheli hän ja joka liikkeestä näytti sitä onnea ja toivoa säteilevän. Miks'ei, myönsivät tytöt, eihän onni ole riippuvainen suuruudesta eikä loistosta.
Hän ei lainkaan kuulunut niihin, joiden mielestä oli nostettava suuri riemunhälinä joka kerta, kuin kaksi ihmistä sai päähänsä ruveta uskottelemaan toisilleen kuvitteluja, joista oli herjettävä vähin erin vuosi vuodelta. Hän oli ollut naimisissa alun kolmattakymmentä vuotta ja ennättänyt tehdä kokemuksiaan. Hän ja Jakob olivat kerran luottaneet haavekuvaan niin lämpimästi kuin konsaan kukaan...
Ja hyvin huomasin: vihastukseen ei kokouneet sinä iltana veres, hyvin pulputti syömes, lauloi suus, ja äänesi milloin syvänä kumpus ja milloin hopeisna heläjöi, ain aineitten mukaan: sa toisella äänellä haastoit reaalioita ja toisella estetiikkaa ja kunniaa "musikaalisen puheäänen" hyvin julisti puhees ja puheesi soinnutus. "Mist' ikävä hälle konsaan?
Mutta sekään päivä ei koittanut konsaan; "maisteri" kun ei minkäänlaista opettajan tutkintoa ollut suorittanut, ei parempaankaan virkaan päässyt. Ja niin oli päivä päivältä, vuosi vuodelta aika lipunut, kunnes hän vihdoin sai kirjeen entiseltä lemmityltään, jossa sanottiin, että hän oli jo odottanut niin kauan, niin kauan, eikä enää jaksanut odottaa, "hyvästi Kaarlo, elä kiroa minua!"
Päivän Sana
Muut Etsivät