Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Kuink' iloisesti päiväkulta paistaa Niin mieleeni, kuin kirkon kaarroksiinkin. Mut mikä haamu himmentämään hiipii Mun ihanata iloani? Haa! Se mustaveli Knuuti on! Sen tunnen. Sen viel' on silmänluonniss' sama luihuus Ja huulten hymyss' sama kavaluus, Kuin viisi vuotta sitte. Karttaisinko? Mut hän jo minut näki. Viipyneekö Hän täällä kunnes Valpur tulee? Huuhka!
"Rohkeuttako olen vailla? Ken sitä väittää? Enkö tohdi?" kirkui hän. Yhä useampia kokoontui. "Pois tieltä! syrjään hevosen edestä!" huusi Thorbjörn ja sivalsi hevosta; hän aikoi lähteä. "Minuako tieltäsi käsket?" ärjäsi Knuuti. "Minä ääntelin hevoselle: päästä minun pitää," sanoi Thorbjörn, mutta ei itsekään väistänyt. "Mitä, ajatko suoraan päälleni?" tiuskasi Knuuti.
HAKON. Saas nähdä, kumpi tässä shakkipeliss' Saa voiton! KNUUTI. Varjelkaatte, herra hyvä, Kuningas juoksurilta. Maltilla ja
KNUUTI. Saarnastuolista. Niin puhellaan; vaan Vatikaanissa, Kuninkaan linnassa on toista mieltä
KNUUTI. Arvoinen isä, kirj' on voimaton. ERLAND. Jo eikö Hadrianus ihan selvään Kumonnut Akselin ja Valpur neidon Sukulaisuutta? KNUUTI. Kyllä, herra piispa! Lu'inpa minäkin tuon koko kirjan; En latinaani ole tykkänään Viel' unhottanut, ett'en joka sanaa Ois ymmärtänyt. Pyhä isä kumoo Välillä Akselin ja Valpur immen Olevan sukulaisuus-, serkkuus-suhteen; ERLAND. Ja eikö siinä kylliks?
HAKON. Niin totta, kuningas kuin KNUUTI. Suosiolla Olette, teidän armonne, mun suonut Vapaasti puhua; siis pyydän loppuun Mua kuulemahan. Teidän armonne Suloista Valpuria rakastaa Se luonnollist' on; hän on ihana. Te Aksel Thordinpoikaa vihaatten Se luonnollist' on; hän se onnellinen. Te toki voittavanne luuletten Se luonnollist' on; tehän voimallinen.
"Lyötkö senkin vietävä?" kiljui Knuuti ryntäen likemmäksi; Thorbjörn hyppäsi kuormalta. "Häijy olet, ryökäle!" huusi hän kalpeana kuin kuolema ja jätti ohjakset äskenmainitulle nuorukaiselle. Mutta, vanhus, joka oli noussut oven suusta Aslak'in päättäessä tarinatansa, lähti Thorbjörn'in luo ja nykäsi häntä käsivarteen.
Sa puheell' älyisellä koetitko KNUUTI. Vai koetitko? Voi, teidän armonne!
Sill' aikaa, arvaan, unhottaa voi paljon; Ja ihanat on Roomalaisten naiset, Kuin liljat pyyläät, verevät kuin ruusut, Niin lempeät kuin kyyhkyt, hehkuvaiset Kuin tuli. Siellä Pohjan vaaleat kaunot Pian unhottuvat. Eikö niin, mun poikan'? AKSEL. Niin käynee, isä. KNUUTI. Niin lie käynytkin, Jok' oli hyvä, sillä suureen syntiin Sydämes silloin oli lankeemassa. AKSEL. No, kuinka Valpur voi?
WILHELM. Valmiina, purjeissaan viel' laivamme On vuonoss'; ankkurin kun nostaa, voi Se rannan jättää. Valpur luostariin On viety. Sinne kautta kirkon vaan Käy tie. Ja estääksensä Valpurin Poisryöstämistä, jota Hakon pelkää, Tuleepi Knuuti kahdenkymmenen Ritaripojan kanssa yöksi kirkon Ovelle vahtiin sekä ilmoittaa, Jos vähäinenkin kuuluu hiiskaus.
Päivän Sana
Muut Etsivät