Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Hyvällä Aksel Valpurist' ei luovu; On rakkaudessaan taas unhottanut Ilm'antamaan ma kuninkaalle riennän Tän koko seikan. Kipeä ja vanha On Erland; toista piispaa aatella Pian pitää. Kelpo virka, varsinkin Nyt näihin ajoin. Norjan kuningas Hän kaipaa miestä, joll' on älyä Ja voimaa, joka harras virassaan On ollut. Rohkeutta, veli Knuuti! Nyt tilaisuus tul' aivan parahiksi.
"Sæmund Kuusela on niin kunnon mies, ettei hänen poikansa pitäisi lähteä koetukselle tuollaisen junkkarin kanssa." Thorbjörn tointui, mutta Knuuti ärjäsi: "Minäkö junkkari?
KNUUTI. Valpur samoin häntä. AKSEL. Siinä Sa valhettelit, veli Knuut! KNUUTI. Oi, oi, Nuor' ystäväni! Syntiäs ma varmaan Sun luulin hurskaasti jo hillinneesi. AKSEL. Ei Hakonia hän rakasta, vaan vihaa. KNUUTI. Krist' varjelkohon! Vihaa kuningasta? AKSEL. Hän onko Valpuria kosinut? KNUUTI. On, aikaa jo, ja neidon sukulaiset Ne kaikki tuohon myöntyivät.
AKSEL. Se kummallista onko teistä, että Isäinsä maahan Norjan poika palaa? KNUUTI. Mä tiedän, miksi maasta läksit. Ah! Niin oivaa nuoren pojan tarkoitusta Kaikk' kirkon veljet kiittäkööt. Sa poissa Olollas tahdoit häätää synnillistä Halua sulo Valpuria kohtaan. Siin' oikein teit, teit hyvän, kauniin työn. Mut, poikaseni, palannut nyt olet? Viis vuott' on tok' jo kulunut, niin oikein!
Siellä kumartui Synnöve hänen puoleensa, itki ja nuhteli häntä siitä, ettei hän ollut asiatansa ilmoittanut. Tyttö itki katkerasti ja arveli, että hänen toki olisi pitänyt huomata, miten Knuuti Nordhoug asettui hänen tiellensä, alituisesti hauen tiellensä, jotta tytön viimein täytyi ruveta Knuutille.
Knuuti oli varreltansa pitkänläntä, hiuksensa olivat vaaleat, mutta karkeat, nenänsä lyhyt, suunsa suuri, huulet paksut ja silmänsä tummansiniset, mutta rohkeat. Ei hän paljon sisarestaan muistuttanut, ainoastaan suun ympärillä oli jonkinmoista yhtäläisyyttä; hänellä oli myöskin sama suora otsa, ehkä matalampi; samoin muutkin piirteet olivat sisarella paljoa hienommat.
KNUUTI. No, isä, kaikki ajan kanssa muuttuu! BJ
KNUUTI. Vaan miten, Aksel? AKSEL. Kuninkaalle puhun Mä siit', enk' ole velvollinen teille Tiliä tekemähän. Mun on Valpur Uhalla kaikkein piruin, kaikkein munkkein. KNUUTI. Tää oiv' on uutinen! On hyvä mulle. Tää kirkon asiaksi kääntyy. Meidän Pääpiispa tähän seikkaan tuskin puuttuu; Hän itse rakastunut ollut on, Se vanha houkko. Siispä veli Knuuti!
Vaan Thoran, Kuninkaan äitin luona linnass' on Hän useimmin. Kai pian jo sinne jääkin. AKSEL. Niin miten? KNUUTI. Morsian viel' Akselin hän Piloilla kyll' on kylän tyttöin suussa, Mut tiedetäänpä hyvin, että Hakon Kuningas Norjan kuningattareks Pian Valpur neidon ottaa. AKSEL. Mitä? Hakon? KNUUTI. No, sydämensä kaikell' innolla Hän Valpur neitokaista rakastaa. AKSEL. Ja Valpur?
Tuo varmaan saattoi toisellekin vaivaa; sillä hän lausui: "Tilasi kyllä on surkea ... mutta ... paitsi tätä sattumaa me tuskin koskaan olisimme asiasta haastelleet. Vasta Knuutia lyödessäsi, sinun käsitin..." "En sitä pitempään kärsiä jaksanut," virkkoi toinen, ja lisäsi vielä: "Knuuti on häijy veitikka," "Ei hän hyväkään ole," vastasi sisar.
Päivän Sana
Muut Etsivät