Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Hyv' isä arvoinen! ERLAND. Te rakkaat lapset! Oi, nouse ylös, Aksel! Armas Valpur'! Jo nouskaa. Ystäväni, tartu tähän! Voi tyttö raukka, tartu tähän liinaan! Ei; sit' en voi ma. Tule, veli Knuut! Jo Apuas tarjoit tähän toimeen. Olen Jo liian vanha. Käsi vapisee. En ole neljäänkymmenehen vuoteen Mä miekkaa käyttänyt. Mä sit' en voi. KNUUTI. No, herra, miekka mulle antakaa!
Mä läsnä olin famuluksena, Ja mont' on vielä kanssan' elossa, Jotk' asian tän voivat todistaa. ERLAND. Kov' onni painaa tätä sukukuntaa. KNUUTI. Kov' onni painaa aina syntiä Ja rankaisee niin Gillen suvun synnit Kuin muittenkin.
"Onko kenkään nähnyt Thorbjörn Kuuselaa?" kysyi Knuuti: "muistaakseni hän äsken oli täällä kartanolla..." "Oli kyllä ja on tässä vieläkin," vastasi Thorbjörn ja samassa sai Knuuti niin korvallensa, että hän oli vähällä kaatua vieressä olevaan miesjoukkoon. Nyt olivat kaikki ääneti. Knuuti syöksi esiin sanaa lausumatta. Thorbjörn astui vähän häntä vastaan.
KNUUTI. Sit' enemmän, kun se yht'äkkiä On Nidarosissa. HAKON. Kuin, mitä? KNUUTI. Sanon: Sit' enemmän, kun se yht'äkkiä On Nidarosissa. HAKON. Kuin, Nidarosiss'? KNUUTI. Siks Olav' Trygvenpoik', es'isänne, Tän hyvän kaupunkimme nimitti. HAKON. Haa, munkki! KNUUTI. Anteeks! Varmaan luulin teille Jo sanotuksi, että palannut On Aksel Thordinpoika. HAKON. Palannut? KNUUTI. Vai ette tiedä?
Jos ois Thord Huusfrei sievään Poikansa kohta kastattanut, ei ois Nyt Aksel ristiveli Valpurin; Ja ell'ei Aksel lähisukulaistaan Rakastais, vastoin kirkon kieltoa, Vaan muuta neitoa, ei estäis mikään Hänt' onnestansa. Gillen suvust' ompi Kuningas Hakon etevin. Siis mikä Nyt rikollisen rankaisee, se hänen Siveän elämänsä autuoittaa. ERLAND. Voi poloisia! KNUUTI. Herra arvoinen!
KNUUTI. Olette, Norjalaiset, hurjaa kansaa; Siis kuolleidenkin haudoistansa täytyy Välisti nousta sielujanne pelkoon Ja parannukseen saattamahan. BJ
"Ai, kovin löit!" valitti Knuuti. "Vai tuntui se?" kysyi toinen ja syöksi hänen päällensä. Knuuti töin tuskin enää taisi toista kättään käyttää; mutta kovalle otti saada häntä nurin. Häntä paiskattiin monta kertaa maahan niin, että toinen jo olisi horjunut, mutta siinä oli jäykkää selkää.
KNUUTI. Kuink' oiva sanan tulva, Arvoinen isä! ERLAND. Voi, voi sitä, josta On hyvän avun ääni paljas sana! KNUUTI. Jo tullaan; joukko lähestyvän kuuluu. ERLAND. Vahvistu, vanha rinta! Kalkkisi Juo pohjaan. Sielunpaimenen jo ammoin Velvollisuutena ol' onnetonta Seurailla hänen Golgathallensa.
"Kiitos!" sanoi Thorbjörn, joka itsekin oli kumartunut kirjaa ottaakseen; hän katsahti ylös, mutta kun Knuuti samassa loi silmänsä maahan, arveli Thorbjörn: paras lienee että lähden. Ja samassa hän lähtikin. Muut myöskin lähtivät.
Vai sinä ensimäisnä vastassani Tääll' olet. Sepä pahan onnen enne. KNUUTI tulee. Kah, pyhä risti! Näenkö oikein? Aksel! Kuink', onko Aksel Thordinpoika maassa! Vai pettävätkö silmäni? AKSEL. Kyll' oikein Ne selittävät, hurskas isä! Aksel On tässä. Herran rauhaa, veli Knuuti! Kuink' on nyt teidän? KNUUTI. Herra siunatkoon Sua tervehdyksestäsi! Kuinka on? Niin on kuin ennen. Papin oloa.
Päivän Sana
Muut Etsivät