Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Oi kaipaus ja murhe! nyt teitä vieraikseni tervehdin. Väliverho. Yö. Huomenna, jo ennen päivän nousua, matkustan Ilman taloa kohden ja Kullervon johdatan uuteen kotiinsa, tänne sydänmaahan. Kiusaksesi kovaksi nyt sepän naisen karjaa sinun kaitsea täytyy; sydäntäs tämä kivistää, sen tiedän, mutta huomispäivä pääsinpäiväs on.
"No, Dorothea, jouduta nyt vaan syömistä, muija kulta ja Conachar miss' on Conachar?" "Hän on mennyt levolle, isä, hänen päätään kivistää", vastasi Katri epävakaisella äänellä. "Mene häntä kutsumaan, Dorothea", käski vanha hanskuri. "En kärsi noita hänen juoniansa.
Ja päätäkin kivistää, ruokahaluakaan ei ole. Juomarista ei ole mihinkään... Juopas vähän kurkkuvettä hunajan kanssa, mutta kaikista parasta kumminkin lienee pieni kohmelo-ryyppy. Tahdotkos?" Samassa tuli sisään poika, tuoden minulle kirjelapun I. I. Surinilta. Minä avasin sen ja luin: "Armas Pietari Andrejevitsh, ole hyvä ja lähetä minulle pojan kanssa sata ruplaa, jotka menetit minulle eilen.
MATTI. Tullaan. Siellä on niin tukahduttavan painava ja raskas olla. Ja päätäni niin kivistää. Tuskin saan unta koko yönä. Missä asti lienee jo Mauno! Päivä tulee, toinen menee, kaikki jää entiselleen, Mauno vaan on ja pysyy poissa. Kuinka hän sentään saattoi mennä jäähyväisiä edes ottamatta! K
Minua kivistää, kivistää kipeästi se, että minun täytyy erota elämästä; olenhan minä vielä niin nuorella iällä, mutta parempi on erota nyt. Tohtori pitäköön murhetta siitä, ettei minua viedä Freiburg'iin ylioppilaitten käsiin. Sano hänelle sydämmellisiä terveisiä ja kaikille hänen omaisillensa.
Se ei ollut hänen itsekkään äitinsä vaatimus, ei, tämä tunne oli niin katkera, että se vei kaikki hänen voimansa ja kotaan tultuansa hän sanoi Mantalle: »Vie sinä ruokaa pöytään, päätäni kivistää, minä menen tuonne järven rannalle, siellä on vilpoisempi.» Sen sanottuaan Liisu riensi kuusistoon ja sieltä kapeata metsäpolkua pitkin järven rannalle.
Se on se vaate, Jonk' inha Knuuti halkais', Aksel, sun Ja Valpur sulon välillä. Sen tunnen. Voi, älä kääri sitä käsivarteen, Se polttaa enemmän ja lisää tuskaa. AKSEL. Se luonnollist' on, että haava polttaa Ja kääre kivistää. Nyt mieltäs malta Ja lepää hetki, kuninkaani. Sitte Vasemmin käsin miekkaan käy ja seuraa Taas Akselia vihollistas vastaan.
Pääsee juoksemaan tuonne ulos, ja lukemaan, ja tekemään jos mitä. Eikös ole hauskaa? VILLE. On. SILJA. Vieläkö kivistää päätä? VILLE. Vielä. SILJA. Ihme kumma, ettei jo herkiä, vaikka minä niin uskoa hieron. VILLE. Ja muutenkin on niin vaikeata. SILJA. Koeta nukkua. Paina silmät kiinni. MAIJU. Nyt kuuluu askeleita ulkoa. SILJA. Onko Antti? Ei, Matlena. Näin myöhään? MATLENA. Sanos muuta!
S:lle toimittamaan sanan, miten aion, jos asiaa minulta tiedustellaan, ilmottaa revolverin lainauksen tapahtuneen. Kuulustelu on päättynyt ja tulkki alkaa lukea minulle pöytäkirjaa. Kuuntelen sitä melkein tylsänä, sillä päätäni kivistää yhä pahemmin.
Hän antoi minulle ruokaa ja oli iloinen, ja minä söin; mutta samassa otti joku minua niskasta kiinni ja kysäsi: No kuinka tuntuu? Vieläkö päätä kivistää? Minä katsoin ylös ja näin kaljaasin isännän edessäni. Aurinko oli laskullansa, ja minä hikoilin vällyjen sisässä. Hän oli minun herättänyt, sillä olin pitänyt outoa ääntä nukkuessani ja aukonut suutani, arvatenkin sen tähden kun unissani löin.
Päivän Sana
Muut Etsivät