Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Kiven fantastinen ja Päivärinnan niin sanoaksemme »sankarillinen» maisema on Reijosella käynyt jo isosti yksityiskohtaisemmaksi. Se on saanut enemmän värejä, enemmän silmänräpäyksellistä eloa ja iloa olemassa-olostaan. Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon koristeellinen luonto laulaa ja välähtelee jo voimakkaasti kaikkialla Juho Reijosen tuotannossa.
Tuop' on lieto Lemminkäinen, itse kaunis Kaukomieli, sa'at saappahat kulutti, sa'at airot poikki souti tuota neittä saaessansa, Kyllikkiä pyytessänsä. Kyllikki, korea neiti, hänpä tuon sanoiksi virkki: "Mitä, kehno, kierteletki, rannan raukuja, ajelet, täältä tyttöjä kyselet, tinavöitä tieustelet? En mä tästä ennen joua, kuin kiven kuluksi jauhan, pieksän petkelen periksi, huhmaren sukuksi survon.
Ala-upseerit olivat palanneet konttorista palkkaansa saamasta yksi toisensa perästä, pitkin aamupäivää; eikä siellä saattanut kehuttavaa keliä olla, koska rattaille oli niin räiskynyt, että näyttivät rapaan vajonneilta. Hän taas aikoi painaa kankea kiven alle, kun hän äkkiä taukosi.
Ah, satulinnaan jouduithan, lapsonen, kuitenkin, näät kiven kuolleen hehkuvan kaipuun valoin sinisin, näät salaluolien aartehet, tutkivan sielun syvyydet; kuulet sodan ja rauhan soiton, kuin sävelkuiskeet maailman loiton.
Veä vettenki takoa, Jouvuta jokien poikki, Viien Wiipurin väliltä, Kuuen kirkon kuuluvilta, Lapin laajoilta saloilta, Pohjan pitkältä perältä, Muotoa monennäöistä, Kynttä kasken karvallista, Metsästä metsän hyviä, Maalta maan parahimmia, Havon alta hallipäitä, Kiven alta kirjapäitä, Mättähän makoajia, Nurmen nukkerehtijoita, Veen viljan soutajia, Jokien melastajia. Metsän tyttö, mieli neito.
Järkähtämätönnä uskossaan totuuden ja oikeuden voittoon ei hän havainnut, kuinka tutkimaton sallimus uursi hänen valtansa perustuksia ja irroitti kiven toisensa perästä hänen edeltäjiensä jättiläisrakennuksesta.
Mutta laitoksen toisia sivuja ympäröi louhinen kallion kieluinen, metsätön tasanko, jonka yli yhdeltä sivulta noin parin kiven heiton päästä näkyi kaupungin mustat katot ruskeine valkeasaumaisine tiilipiippuineen. Toiselta sivulta yli sen karun vietteen näkyi noin tuhannen askeleen päästä laakson pohjalta kainona hiipivä, pienoinen Ilveslampi.
Ota pois minua täältä tuskista tulen punaisen! "Sanoi seppo Ilmarinen: 'Jos otan sinun tulesta, ehkä kasvat kauheaksi, kovin raivoksi rupeat, vielä veistät veljeäsi, lastuat emosi lasta. "Siinä vannoi rauta raukka, vannoi vaikean valansa ahjolla, alasimella, vasaroilla, valkkamilla; sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: 'Onpa puuta purrakseni, kiven syäntä syöäkseni, etten veistä veikkoani, lastua emoni lasta.
Ja varmaa on, ett' teitä kaikkia hän rakasti ja samoin rakasti: kaht' eihän sortanut hän yhden vuoksi. No hyvä! Kukin hänen rakkauttaan, niin tasapuolista, siis tavoitelkoon! Teist' itsekukin kilpaa todistakoon ett' oikean on kiven ja sen voiman hän sormukseensa saanut! Voimaa sitä tukekoon mielen lempeys, sydänsopu, työt hyvät, syvin alttius Jumalalle!
Se on pieni hiipivä rottanen, joka yöllä juoksi sun tiesi poikki, joka jokaisen portin alle loikki, niin arkana, että jälkeen sen kiven heittää joka poikanen. Ei rakkaus kehdoista unta nää ja hyveille se hymähtää. Salajuomarin lailla se säikkyilee: joku käytävän ovea liikuttelee, lasi pohjahan ja nopeaan!
Päivän Sana
Muut Etsivät