United States or Macao ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tämä on siunaus Pojarillen. Mua revitään ja mua raastetaan, Kuin korpit raatelevat saalistaan. En sanaa virki, vaikka kirveltää, Vaikk' kappaleita koirat häyheltää, En sanaa virki, kärsin aikani, Vaan aikani. Te välttäkää! nyt teitä varoitan Mä tuliterän miekan sivallan! Te välttäkää, jos ruuti kuuman saa, Niin kellarikin ilmaan paukahtaa. En sanaa virki, kärsin aikani, Vaan aikani.
Mutta kun silmiä alkoi kirveltää, muisti hän miten paljon hän tänä päivänä oli itkenyt. Hänen silmäluomensa olivat varmaan paksut ja punaiset. Niistä taas johtui mieleen ajatus, että miltähän hän oli näyttänyt tänään kirkossa? Erkki vanhempineen ja melkein kaikki pappilan seurapiiriin kuuluvat olivat olleet siellä. Varmaan olivat he häntä tarkastaneet.
Sydäntäni kirveltää, kun ajattelen, että sunnuntai lukemattomille kansalaisilleni alkaa vasta silloin kun se jo on puoleksi kulunut, ja että miljooneilla ei ollenkaan ole sunnuntaita! Kuinka kadehdittavat ovatkaan sitä vastoin englantilaiset!
Tuo savu nousee vaan siksi, että taivas on niin pilvetön ja ilma tyyni. Sano, sano, Callias! Mitä se oli? CALLIAS: Luulen ukkosen käyneen. TIITUS: Niin, niin, se oli ukkonen ! CALLIAS: Sepä harvinaista! Keskellä pilvetöntä taivasta ja kirkkainta päiväpaistetta! TIITUS: Nyt minulla on vastaus. Kaikki, kaikki palaa takasin. Oh, sydäntäni kirveltää ja kuitenkin minä itken ilosta.
"Niin sairas olen, äiti, En enää kuule, nää; Ma Gretchen vainaata muistan, Se sydäntä kirveltää." "Tule! käykämme Kevlaariss, Ota kirja ja rukousvyös; Pyhä-Neitsyt sun tekee terveeks Ja sairaan sydämes myös." Sivu liehuvi kirkkolippu, Soi kirkkovirtten vuo; Ja Reinin Kölnin halki Käy juhlasaatto tuo. Ja äiti joukkoon lähtee, Vie poian kanssahan, He innolla yhtyvät kööriin: "Oi kiitos Maarian!"
Mik' ennen lumos hänen sydäntään, maa, kansa, kansan kunto, voima, väki, mik' intoon nosti hänen henkeään, tuon vuoren hautaan kaikki häpeään ja pilkkaan, sortoon poljetuks hän näki. Ja senvuoks vavahtaapi vanhus tää, kun haudan nimenkin vaan kuulla saapi; ja hänen sydäntänsä kirveltää, ja hänen hiuksiansa pöyristää, jos Viaporista ken muistuttaapi. On ilta myöhä, kolkko, talvinen.
Pää kun selviää, Sydän kirveltää, Kunnes suitsuvi Niinkuin helvetti. Ken moittii, sano, ken, Jos viiniss' uiskelen? Maailma tukehtuis Ja ain' ois tomuinen, Jos viinissä ei uis. Ken moittii, sano, ken, Jos syöksyn tulehen? Kun viin' ei puhdistaa Voi saastaa sydämen, Sen liekit kirkastaa. Näin vuoroin uiskelen Ja syöksyn tulehen: Mä viinissä vaan uin Ja lemmen tulehen Mä syöksyn päin ja suin.
Mi muinoin tenhos hänen sydäntään, maa, kansa, kansan kunto, voima, väki, mi hengen nosti lentoon, liekintään, tuon haudan kuiluun kaikki häpeään ja pilkkaan, sortoon poljetun hän näki. Ja siksi vielä järkkyi vanhus tää, jos vain sen haudan nimenkään hän kuuli, siks sielussansa haavaa kirveltää ja harmi tuima hapset heristää, jos Viaporista vain hiiskuu huuli. On ilta myöhä, kolkko, talvinen.
HOMSANTUU. Eihän näkö niin vähästä voi mennä. EUKKO. Tule katsomaan. Silmät ovat kuin veripallot juuri. RISTO. Onko nyt mielesi hyvä, Kerttu? Voi, saakeli, kuinka niitä kirveltää. HOMSANTUU. Pankaa niihin jotakin. EUKKO. Mitäs tässä nyt osaan niihin panna. HOMSANTUU. Rohtoa, voidetta. Ettekö tiedä neuvoa mitään. EUKKO. Kyllä, jos vain on rahaa. HOMSANTUU. Sitä saadaan.
Omatunto soimaa, rintaa polttaa ja kirveltää kuin tulessa, enkä sittenkään voi muuta. ROINILA. Ohhoo sentään, mitä surua täällä annetaankin ihmisen lapsistaan nähdä! Eikö siinä jo kylliksi, että Eero järven pohjassa makaa, vieläko sinunkin tähtesi on minulla murheen päiviä odotettavana?