United States or Cyprus ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kansoja kahlehissaan Synti syö: Raskasna rikosten paino Tuntoja polttaa; Helvetin henkien vaino Sieluja surmaa. Toivontähti kirkkahasti Taivahalla tuikkaa: Ennustukset ihanasti Ihmisille kuiskaa: »Kerran synnin voittava Vapahtaj' on tuleva!» Kuulkaa! Laulu enkelitten Kajahtaapi ihana Yli maitten, manteritten: »Jumalalle kunnia Korkeudess', ihmisille Maassa rauha, suosio!»
Ja huonehess' on niinkuin salainen tenho ois, kuin aamull' on, kun koitar yön vaipan siirtää pois: värähtää koko luonto, puun lehvät vavahtaa, ja ruskoon peittyy taivas ja kastehelmiin maa. Niin huoneessakin siellä nyt sydän sykähtää, punoittuu kalvas poski ja kyynel vierähtää, ja sumu jäinen haihtuu, yön varjot poistuvat, ja kirkkahasti taaskin heloittaa valkeat.
Sen kevään lämmin voittaa Ken kaihon orja olla vois, Kun riemun aika koittaa? Siis kevään laulu raikas vaan Nyt kaikkialla kaikukaan! Jo kevät tullut on! Kevät Touon aika lähenee, Kylmät hallat vähenee, Päivä kirkkahasti Paistaa, ihanasti Korkealta, Taivahalta Siintävältä, loistavalta. Virta vilpas vieriää, Järven laine kieriää Hiljallehen rantaan, Pois katoopi santaan.
Niin huoneessakin siellä nyt sydän sykähtää, punoittuu kalvas poski ja kyynel vierähtää, ja sumu jäinen haihtuu, yön varjot poistuvat, ja kirkkahasti taaskin heloittaa valkeat. Ja ompi niinkuin riemu taas näyttäis riemullen, ei tunnu helke kullan, ei hohto hopeiden; iloitaan, lauletahan, hymyillään, tanssitaan, ja kaikki sydänt' ompi ja hartautta vaan.
Näin hän lausui. Sammuneena silmänsä jo ummistuu, kuollehena kuollehitten päälle päänsä kallistuu. Taivahalla kirkkahasti kimaltelee tähtivyö, yli Suomen lepää synkkä Nuijasodan hallayö. Kaarlo Kramsu. Mässääjät. Kun muinoin Baabelin valtias ilomaljoja linnassa joi, nous' virrasta Persian kuningas ja murhan huudot soi.
»Riemuitkaatte rikoksista nyt te, kansan sortajat, Nythän valta teidän ompi, nyt te ootte voittajat. Tuhotöistä riemuitkaatte, teidän onpi hallayö, Mutta seuraukset senkin poistava on kansan työ.» Näin hän lausui. Sammuneena silmänsä jo ummistuu, Kuollehena kuollehitten päälle päänsä kallistuu. Taivahalla kirkkahasti kimaltelee tähtivyö, Yli Suomen lepää synkkä Nuijasodan hallayö.
Virhinensä Ellini Kaunis on, mun lempeni Saanut, muut ei konsanaan, Hän taas minun vaan! Virhe kaunistaa. Silmässä on neitosen Pienen pieni virhinen. "Tuota ihaelet! miksi? Voiko väittää kaunihiksi? Moinen virhe silmässään! Miellytä ei ensinkään!" Pinnalla kun tähtyen Huomaa himmin pilkkusen, Selvemmin se voinen toistaa, Miten itse tähti loistaa Kirkkahasti; vertailla Haluamme kaunista.
Päivä loistaa kirkkahasti, Myrskytuuli raukee; Matka kuluu nopeasti, Satama jo aukee: Voitto saatu ihana, Kiitos Herran, kunnia! Samoin loppuu myrskysäinen Elonmatka kerran; Joka aalto vaahtopäinen Tyyntyy luona Herran: Pian aukee satama, Pian ollaan kotona! Siellä voitonseppelehet Odottavat meitä, Uskossa jos kärsinehet, Käyden Herran teitä, Täällä oomme matkalla, Ikävöiden kotia!
"Riemuitkaatte rikoksista nyt te kansan sortajat, Nythän valta teidän onpi, nyt te ootte voittajat. Tuhotöistä riemuitkaatte, teidän onpi hallayö, Mutta seuraukset senki poistava on kansan työ." Näin hän lausui. Sammuneena silmänsä jo ummistuu, Kuollehena kuollehitten päälle päänsä kallistuu. Taivahalla kirkkahasti kimaltelee tähtivyö, Yli Suomen lepää synkkä Nuijasodan hallayö. Tarina.
Vei alhon suulle meidät polku kiero, ei jyrkkä eikä tasainenkaan; siinä puolt' alemmaksi painui rotkon seinä. Hopea, kulta, puna-, valkoväri, puu Intian, mi kirkkahasti kiiltää, smaragdi, saatu juuri louhimosta, kaikk' kalvenneet ois eessä kasvein, kukkain, joit' oli täys tää laakso kirjavia, kuin aina pienempänsä suuri voittaa.