Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. marraskuuta 2025
Ja kauas yli kylän, yli vainioiden ja aitausten aina naapurikyliin saakka kaikui kellon ääni puhtaan, kirkkaan ilman kuljettamana, kantaen hurskasta kiitosta: maan ylistyslaulua Jumalalle korkeuksissa. Ja auringonvalo säteili korkeudesta alas, lämmittäen vanhoja hautoja, joissa esi-isät aikojen kuluessa olivat saaneet viimeisen rauhallisen leposijansa.
Mutta ne näyttivät myöskin nietoksia sylenkorkuisiksi läjättyinä rutean rakennuksen ympärillä tietöntä, toivotonta lumimerta, joka levisi niitten kallioisten rantojen alapuolella, mistä haaksirikkoiset vielä pitivät kiini. Erinomaisen kirkkaan ilman halki nähtiin savu nousevan usean peninkulman päässä olevasta Poker Flatista.
Hänen mielestään hänen sydämensä oli ollut synkkä kappale, joka nyt vasta oli saavuttanut kirkkaan valovoiman, se oli ollut kuivettunut ja nyt siihen jälleen puhkesi vihreitä lehtiä ja kirjavia, loistavia kukkia.
Näin hän hyräili: Ah, Jumalan', rienn' auttamaan, sielun' on kahleiss' ahtaiss'; en löydä täällä, maan kaiken päällä, yhtään ken auttaa taitais'; jos etsin siell' tai etsin tääll', ain' maailman ääriin saakka, en löydä armon, en turvan paikkaa. Kun hän tätä virttä hyräili, näki hän yht'äkkiä kirkkaan tähden edessään pyörivän.
Oi, sulorakkaus, hymy-hunnullinen, sa kuinka paloit noissa kynttilöissä, vain täyttämissä ajatusten pyhäin! Kun laanneet oli enkel-lauluistansa nää kalliit hohtokivet, joilla näin ma koristetuksi kuudennen sen tähden, ma kuulin niinkuin virran kuohun kirkkaan, mi vierii paaterelta paaterelle ja osoittaa, kuink' on sen lähde runsas.
Hänen olisi tehnyt mieli polvistua ensi kertaa elämässään polvistua tuon valoisan aukon eteen, niinkuin tulevaisuutensa taivaan ovella, ei sen heleän ja häikäisevän ja kesäisen kirkkaan, joksi oli onnea niin usein ennen kuvitellut, vaan tuon valjun ja viihdyttävän, jommoista hänen elämänsä tulisi tästä lähtien olemaan ja johon hän nyt tunsi voivansa nurkumatta tyytyä.
Hän mereen kättään kurkoittaa Ja kotirantaans' suurentaa; Se neito, se on Suomenmaa. Ei ruhtinatart' yhtäkään Niin suurta, rikasta kuin hän Emonsa antimista. Mait' yhä saa hän lahjakseen; Ja meren pohjaan äskeiseen Hän ohran kylvää viljakseen. Vaikk' köyhänä ja lumessa, Hän myrskyn keskelt' ilolla Kohottaa otsan kirkkaan.
Saatuaan kirjeensä, Nehljudof meni istumaan puiselle penkille, jossa jo ennestään istui odottamassa sotamies pikkukirja kädessä. Nehljudof istui hänen viereensä tarkastellen saamiaan kirjeitä. Niiden joukossa oli yksi vakuutettu, suljettu mainioon kirjekuoreen kirkkaan punaisella lakalla, jossa näkyi selvä sinetti.
Kuulkaa, kaikki te, nuo jalot lahjani: kattilajalkaa kuus tulenkoskematonta, talenttia kymmenen kultaa kahdenkymmenen hän kera kirkkaan saa pesumaljan; kakstoist' orhia, palkinnon monen tuojia mulle eip' ois köyhä se mies, ei puuttuis maat, tavaratkaan, kullat kalliit ei, kenen halluss' ois, mit' on mulle kiistämön kilvass' ansainneet hevot nuo kaviokkaat; seitsemän naist' yli sen, joill' askaretaidot on armaat, Lesbos-saaren neittä ne sain valikoida ma itse muist' ihanimpina, konsa hän saaren valtasi vauraan; nuo omaks annan hälle ja Briseun tyttären myötä, jonka ma riistin hältä, ja vahvan myös valan vannon, että en yhtynyt, en kera vuoteeseen ole käynyt, kuin on ihmisien tapa yhtyä, mies kera naisen.
Ja hänet valtasi äkkiä kummallinen tuskan ja yksinäisyyden tunne, kaipaus tuonne, tuon kirkkaan tähden luo, joka loisti kaukana ikuisissa korkeuksissa, jonne hänen ajatuksensa ei löytänyt tietä... Mutta pikku Mai uinaili tuolla sisällä tyynenä ja rauhallisena, nähden kauniita jouluyön unia.
Päivän Sana
Muut Etsivät