Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Ja vihdoin, kun sen pää jo näkyi, komensi isäntä: "Reivaa purje ja vedä ylös!" Käsky oli pian noudatettu. Tuuli työnnähti vimmatusti purjeeseen. Vene keikahti tavattomasti, ja niin läksimme laitamyötäiseen kulkemaan rantaan päin. "Söderskär'iä kohti!" komensi isäntä. Tuimasti kiiti vene reivatuillakin purjeilla kilpaa sen laidoilla kiehuvien aaltojen kanssa.
Paimenet kultaiset kera kulkivat, niit' oli neljä, koiria yhdeksänp' oli nopsia miehien myötä. Vaan jalopeuraa julmaa kaks etupääst' oli karjan riistänyt sonnin möyryävän; kovin mylvi se, konsa vei pedot saaliikseen; luo koirat kiiti ja miehet. Vaan pedot auki jo kiskaltain härän uhkean kyljet särpi sen verta ja söi sydämyksiä; paimenet turhaan huudoill' yllyttää koki nopsia koiria kimppuun.
Attila luuli kuulevansa ääntä mökistä ja päätti odottaa, jott'ei säikähyttäisi asujamia. Samassa astui kaksi kasakkaa hevosenselästä, lähestyivät häntä, viittasivat erämaahan päin ja kuiskasivat muutamia sanoja, jotka tuskin olivat sanotut, kun jo kiiti mies suksillaan paikalle, sieppasi Marian kainaloonsa ja katosi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.
Ja minne aatos kiiti ain' aamuin, iltaisin? Se halki ilman liiti sun luokses, armahin. YRJ
Mutta yö oli jo loppumaisillaan ja taivaan itäisellä rannalla koitti kultainen aamurusko. Meren neitoset sukelsivat toinen toisensa jälkeen alas veteen, ja yhä rajummalla nopeudella kiiti Ahti siintävää mannermaata kohden. Eipä kulunutkaan aikaa kun silmänräpäyksen verran, ennenkuin he jo rantaan saapuivat.
Rautio seisoi ja nikarteli omassa työhuoneessaan ikkuna auki, josta näkyi suuri tasainen pihamaa. Siitä hän poikain avulla oli raivannut kivet ja kannot. Ulompana näkyi metsä, jonka rantaa tie kiemurteli. Se näytti vielä näin kesäaikana, kun se oli ruohistunut, uudelta raiviotieltä. Opettajan silmä kiiti pikaisesti sinne, kun pienen kallion ohi ajoi kärryt.
Mutta laiva kiiti yhä eteenpäin, ja magneettivuori näkyi jo aivan selvästi silmien edessä. Kuparitemppeli seisoi korkealla paikallaan pylväittensä varassa, ja pronssiritari ratsunsa selässä ojensi suojelevasti kilpeänsä.
Ruumist' ei toki Patroklon tuli tahtonut polttaa; mutta jo tuohon ties avun askelnopsa Akhilleus: loittoni pois roviolta ja taivaan tuulia kaksi, Läntisen, Pohjoisen, pyys auttamahan, lupas uhrit, viiniä kultaisesta hän maljastaan valahuttain kutsui tuulia lietsomahan puut liekkihin, ruumiit joutuen polttamahan. Rukouksen rientävä Iris kuuli ja tuulten luo heti viestin viejänä kiiti.
Silloin tällöin kiiti siinä vain nopeasti kärryt, joissa ajoi joku punanaamainen mies, niin että hänen puseronsa pullistui tuulessa siniseksi ilmapalloksi.
Raskaasti tykkivät suonet tytön ohimoilla ja käsissä. Hänet valtasi tunne että hän kiiti johonkin syvään kuiluun ja että Vinitius, joka tähän saakka oli tuntunut hänestä niin likeiseltä ja luotettavalta, nyt veti häntä syvyyteen, vaikka hänen olisi pitänyt pelastaa. Hän suri häntä, hän pelkäsi sekä tätä juhlaa että häntä ja itseään.
Päivän Sana
Muut Etsivät