Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Virkki, ja jänterikäs käsi kahvaan jäi hopeaiseen; huotraan survaltain väkimiekan nouti Athenen mieltä jo mies. Vaan itse Athenepa kiiti Olympoon, linnaan aigiinkantaja-Zeun, jumalaisehen joukkoon. Mutta Akhilleus taas uhitellen Atreun poikaa 223 virkkoi näin vihalausein, ei sydän lauhtunut hältä: "Juopunut, koira sa silmiltäs, sydämeltäsi kauris!
Isoäiti ojensi kätensä, veti lemmikkinsä luokseen, ja sanoi pahaa-ennustavasti hymyillen ja päätään pudistaen: "Enpä oikein usko, sillä nappulat ovat niin heikot ja isoisä varoo niitä niin kovin. Ajattelehan, jos joku niistä menisi rikki!" "Niin kyllä, mutta " "Mene kysymään isoisältä." Gösta kiiti pois kuin nuoli ja palasi parin sekunnin kuluttua takaisin,
Jasperin vielä puhuessa, tuli veden päällä kelluva oksa näkyviin, ja sen mukaan kuin virta koveni yhä lisääntyvällä vauhdilla, kiiti se nopeasti Oppaan ohitse, joka samassa tarttui siihen kiinni ja nosti sen voittomerkiksi ylös.
Hurjalla pontevuudella hän kiiti itämaille, ja kun ihmiset vielä olivat ihmeissään siitä tavasta, jolla hän Egyptin oli muuttanut Ranskan alusmaaksi, niin hän oli taas Italiassa ja oli toisen kerran kukistanut Itävallan.
Muutoin ei hänellä ollut nyt muuta mielessä kuin laivan turvallisuus, sillä ankaran pohjatuulen ajamana kiiti se hirmuista vauhtia väylän suuta kohden. Priki ei ollut vielä kuitenkaan saapunut aavalle merelle, kun tuuli, yhtä pian kuin oli nousnutkin, kääntyi lounaasen. "No", huusi Northland luotsille, "nyt ette mahtane enää pitemmältä estellä virtaa kohden matkustamasta.
Silmä kiiti taivahille Etsein Luojan istuimia, Joille hengin huokoaime Puutteissamme vaiteloiden. Tähdet välkkyi korkeulla Sinikantta kirjaellen, Kuuluit tähtein keskuksena Kuin on paimen laumassansa.
Virkki, mut kuullut ei jalo jaksaja, oiva Odysseus, joutuen vain ohi kiiti akhaijein laivoja kohti. Niinpä nyt yksin riens eturintaan Tydeun poika, Nestorin vanhan luo kävi valjakon varjelijaksi, näin sanat siivekkäät puhutellen hälle jo lausui: "Miehet nuoremmat kovin ahdistaa sua, vanhus, murtunut sulta on voima, ja vanhuus vaikea painaa, heikomp' ehkäpä lie ajomies, hevot myös hitahammat.
Kiitävien pilvien raosta sattui pilkistämään kuu. Siitä yksinään ei minulla olisi ollut suurta apua johdatuksekseni, vaan sen valkopintaa vasten näkyi pitkä-terävä V, joka kiiti sen yli kuin varreton nuoli. Siinä lenti parvi villisorsia ja ne lensivät samaan suuntaan kuin minäkin siinä seisoin.
Ensiksi se näkyi pyörähtelevän kolmesti, neljästi ympäri ja sitte kahdeksan miehen miehistöineen katoavan syvyyteen, josta se pian taasen nousi, perä aivan pystysuoraan koholla. Kohta tämän kauhean tapaturman jälkeen kiiti toinen kanootti, jossa oli kaksi miestä, niemen ohi, tyynen, vaan nopeakulkuisen virran väkisin viemänä näennäiseen, niin, melkeinpä varmaan perikatoon.
Taas ohi Sarpedon salamoitsevan viskasi peitsen, lens sivu hiipaisten liki Patroklon vasent' olkaa, sattunut ei ota; nytp' asevaski jo vankuen kiiti kourast' aimon Patroklon eik' iskenyt harhaan, vaan sydän-sykkeröhön kävi, puhkoi pallean paksun.
Päivän Sana
Muut Etsivät