United States or North Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta sinä ymmärrät yskän, ymmärrätpä, vaikka oletkin tuommoinen tuhma käenpoikanen tai mullisteleva metsonpoikanen. JUHANI. Sanotko sinä meitä varkaiksi koska sinua kestiin käskemme? UKKO. Mitä sanoit? Huuda kovemmin, huuda niinkuin mies pruukkaa ja älä tuossa vingu ja rääky. Mitä sanoit, poika? JUHANI. Kestiin minä teitä käsken; sillä olemmepa kaikki niinkuin teidän kummipoikianne.
Toki kohta tointui, vieri sanat sorjat suusta: »Jaakko, kah, sa putositko pilvistä vai puusta? Kauan oon jo tuuminut sun ottaa ruukin pestiin. Kaksisataa saat jo heti. Käytkö kera kestiin?» Lausui, otti lompakosta punalaitaa kaksi. Mutta Jaakon poski lens kuin lumi valkeaksi. Kuului kumea karjahdus ja puukko kirkas kiilsi, syvälle se ruukin herran rintaluihin viilsi. Huuto, melske, meteli!
Ja hän papin kättä puistaa parahalla tuulellansa, sitten jotain muuta muistaa, kuiskaa, katsoo appeansa: »Tulkaa kerran kestiin Hovin! Nähdä tytärtänne varmaan tahtonutte ootte kovin, tulkaa, näätte Annan armaan!» Kumahtaa, kuin kuolon multa kirstun kanteen, äijän ääni: »Tyttäreni ryöstit multa, riistit puolen elämääni.
UKKO. Sinäkö minun kummipoikani? JUHANI. Minä ja nämät kuusi veljestäni tässä. Sentähden: tulkaat kestiin, kummi. UKKO. Suus kiinni! minä en ole sinun kummis. JUHANI. Olette juuri vissiin. UKKO. Minä en ole sinun kummis, en! JUHANI. Juuri vissiin. UKKO. Suus kiinni, sanon minä. JUHANI. Juuri vissiin, ellei Männistönmuori ole valehdellut. UKKO. Kuka?
Kuvailin, että hän oli seuraelämän keskuksena Tampereella, kulki kenties kestistä kestiin, huvista huviin, otti vastaan vieraita, laittoi komeita päivällisiä ja illanviettoja luonaan, sanalla sanoen, nautti kaikenmoisia iloja sitä runsaammin nyt, kun nuoruudessaan oli saanut niistä tyyten kieltäytyä.
Ihmiset katselivat uuteliain silmin noita molempia, jotka käsityksin kulkivat kirkon laattiaa myöten ja sitten, virren päätettyä, tietä myöten. Ei kukaan ole käsketty kestiin, ei kukaan sano heitä tervetulleiksi uuteen kotiin, ainoastaan lintuset visertelevät puissa ylt'ympärillä, pihlaja näyttää punaisia rypäleitään ja koivu hajoittaa lehtiänsä heidän jalkojensa eteen.
1:NEN VARTIA. Niin maalliset kuin taivaan ruhtinaat Vaan valittunsa kestiin kutsuvat. Ei meidän miehet sinne pääse, ei. Kirottu olkoon taivas sekä maa! 2:NEN VARTIA. Baal auta! Täällä tohdit kirota! Jos tietäisit kuin vanha Baalin pappi Kuvaili koston liekkijärveä, Ikuista kuolon merta. 1:NEN VARTIA. Kerro tuosta! 2:NEN VARTIA. Hän kertoi mutta tääll' on pimeä.
RISTO. Kyllähän, mutta ANNA. Mikä ajatus! Olisiko se todellakin mahdollista! Kuulepas, onko sinua käsketty tuohon kestiin tänä iltana, hä? RISTO. No, no, eihän se nyt kävisi laatuun, että ANNA. Entäs Heimosen perhe, onko niitä kutsuttu, tiedätkös? RISTO. En usko että nekään ANNA. Vai niin, vai niin nyt asia selkenee.
"Mutta jos sanon isällesi", kuiskasi Olli Riston korvaan. "Pidä suus kiini". Olli: "Teetkö mulle virsut keväällä?" Risto: "Teen, pidä suus kiini!" Lassi hyppeli ihastuksissansa ja laittoi suuret "kestit" Riston ensimmäisen onnellisen pyydön muistoksi; lautamies Viisanen, susivouti Melkoinen, unilukkari Nukanteri sekä sen renki Taavetti ja Olli kutsuttiin kestiin.