United States or Laos ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin minuakin, mutta pitäähän se asuntokin saada. Pitäisi se peijakas ... niinhän tämä on kuin kerjuulla kulkua ... raha kourassa pitää huoneen puutteessa tirppoa, ja sen ne ovat sitten näköisetkin, että niistä viitsisi rahaa maksaa. Mennään syömään; minulla on nälkä. Kapakkaanko? Ka, syötävähän se on, lähteehän se vähemmälläkin henki.
Hän loi pitkän katseen minuun ja kysyi vihdoin kenen sinä olet poika? Selitin. Kerjuulla! lausui hän kummeksuen. Kuinka sinä olet kerjuulla? Enhän älynnyt tähän vastata mitään, pureksin vaan lakkiani. Vaan rouva otti minua kädestä ja vei sisälle saliin. Uudet sukat, saappaat, housut, takin, lakin itselleni ja paljon ruokaa kotia viedäkseni luettelivat nopeat ajatukseni minun nyt saavani!
Joskus viipyi Kaikunen useampia vuorokausia kotoa poissa ja kun hän tuli kotiin, ei hän voinut pariin päivään mihinkään ryhtyä, kiroili vain milloin köyhyyttänsä, milloin Kissa-Kerttua ja toisinaan koko maailmaakin. Silloin sai ainakin Jeriko itse pitää huolta ruoastansa. Hän kävi kerjuulla, "maailman koulussa", kuten sitä sanotaan. Siten kului taas lähes vuoden päivät.
Kuinka paljon kipua ja tuskaa me olemme saaneet kärsiä, sitä ei tiedä kukaan niin kuin me molemmat kumpikin toisestamme. Annas kun tulee sodan loppu, niin mekin molemmat joudumme unhotuksiin, silloin voimme yhdessä käydä kerjuulla." Itävaltalainen parkasi sen sanan kuullessaan.
Ja muutenkin semmoinen pahanilkinen: äitinsä tietämättä kulkee kerjuulla. Elsa häpesi itseäänkin, kun hän oli viime kevännä ollut Liisan mukana siellä porvarin hautajaisissa hakemassa keittoa, ja kerran kerjäämässäkin. Silloinkin kun tulivat kerjuulta, varoitti Liisa, että ei saa sanoa kenellekään, ei Vimparillekaan, että hän on ollut mukana.
Usein kävi Leena akkunan luona katsomassa, eiköhän jo Jaakkoa näkyisi lapsenpiian kanssa, se hänestä oli varsin hullu tuuma että joku maksaisi köyhäin lasten puolesta. Olipa ennen hänenkin kotonaan ollut köyhyyttä ja nälkää, mutta suurimman hädän aikana oli heitä, lapsia, lähetetty kerjuulla ruokaansa hankkimaan, ei heidän puolestaan kukaan maksanut.
Kolmas päivä oli jo puolen korvilla, kun saapuivat evääntuojamiehet rajalle ja heidän mukanaan Risto Tervakka, hänkin ruokataakkaa kantaen. Riston oli Suomen herra toimittanut työmieheksi ja samalla tulkiksi Venäjän herralle, kun Risto pienenä poikasena Venäjällä kerjuulla ollessaan oli oppinut venäjän aivan selväksi.
"Varkaisiin! sen sanan olisitte voineet jättää pois, mikään ei oikeuta teitä tuota lausumaan mutta neljän vuoden aikana kerjuulla käydessäni, ehdin katsahtaa vähän joka paikkaan ja silloin luulen huomanneeni, että hiukkasen järkeä käyttämällä voisi jotakin ansaita! no niin! luulen kykeneväni vähän sinne ja tänne, vaikka katon harjalla kiikkumaan."
Ja mennen takaisin työnsä ääreen ilmotti hän: Eihän täällä salolla, hyvät lapset, kukaan käy kerjuulla, eikä täällä anneta ... eikä täällä mitään rouvia ole... Mene pyydä tuosta Koistisen talosta työtä... Siinä tarvitsevatkin paimenta. Pettyneinä lähtivät pojat ja suutuksissansa viskasi Vesa aitan seinään kivellä.
Vielä tosin monet pojat ja tyttöset käyvät kerjuulla ja melkeinpä kaikki järjestään ainakin jouluavuilla kaupungilla, mutta vauraampien lapset ovat heillä tehokkaana apuna alkavassa 'elämäntaistelussa'; se seikka vaikuttaa lohdullisena tuntona synkimmissäkin kohdin.