Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. toukokuuta 2025
"Minä olin ollut perheessä niin kauvan ja olin siihen niin kiintynyt, etten oikein voinut ajatella mahdollisuutta alottaa uudestaan outojen ihmisten seassa; mutta sillä lailla olin riippumattomampi ja oli minun parempi, ja luulin kyllä siihen toimeen kykeneväni. Lupa-ajan loputtua alkaisi uusi elämä; olimme Heinäkuun keskipaikoilla, minulla oli siis käytettävänäni viisi viikkoa.
Piilopaikastaan pelästynyt tyttö katsoi tuota epäsuhtaista taisteloa soisinpa kykeneväni sinänsä muuttamaan paperille hänen selvän kertomuksensa ynnä myötäseuraavat liikenteet! sekä kuiskasi havaintonsa sokealle seuralaiselleen.
"Varkaisiin! sen sanan olisitte voineet jättää pois, mikään ei oikeuta teitä tuota lausumaan mutta neljän vuoden aikana kerjuulla käydessäni, ehdin katsahtaa vähän joka paikkaan ja silloin luulen huomanneeni, että hiukkasen järkeä käyttämällä voisi jotakin ansaita! no niin! luulen kykeneväni vähän sinne ja tänne, vaikka katon harjalla kiikkumaan."
Ei, vaan minulla on oma aiheeni. Mikä se on? Minä, näetkös, tahdon sovittaa suuria, avonaisia silmiä. Ehkä saisin minäkin olla mukana? Auttamassa sinua, Rita? Tahtoisitko sinä? Tahtoisin, jos vain tietäisin kykeneväni. Vaan sittehän sinun täytyisi jäädä tänne. Koetetaan, eikö onnistuisi. Koetetaan, Alfred. Sen jälkeen menee Allmers lippuriuvun luo ja nostaa lipun latvaan.
Minä luulin silloin kykeneväni keksimään olemisen perussyitä; vaan Elinalla ei yhtään ollut halua semmoisiin. Eräänä päivänä ilmotin hänelle muutamia tärkeitä loppupäätöksiä, joihin olin tullut meren pohjalla olevan alkuliman tutkimisessa, ja arvelin, että tästä oli mielestäni koko elimellisen elämän alku ja synty etsittävä.
Nauru taukosi heti ja vanha jääkäri sanoi, lepyttäen: "Kas niin, olkaamme ystävät taas. En minä sanoillani pahaa tarkoittanut. Kykenetkö sinä ohjaamaan noita pitkiä suksia?" "Kyllä", vastasi Kyösti kummallisella hymyllä. "Kyllä minä luulen siihen kykeneväni, koska minä olen sitä opetellut kahdeksan vanhasta, enkä talvisin ole juuri muuta tehnyt kuin harhaillut metsissä.
Koska tunsin kykeneväni johonkin, päätin pyrkiä paremmalle asemalle, se on jo osaksi onnistunut ja nyt jo haluaisin täyttää suurimman toiveeni."
Mutta kun olin muutamia tunteja uinaillut ja aioin nousta jalkeilleni, en tuntenutkaan kykeneväni liikkeelle. Jalkani olivat käyneet aivan tarmottomiksi kuin halvatulla. »Täytyy kai minun jotenkin päästä eteenpäin, sillä enhän minä tännekään voi jäädä elävältä mätänemään!» päättelin mielessäni koettaen turhaan pakottaa jalkojani ottamaan askelia. Vihdoin suostui kaksi miestä taluttamaan minua.
Päivän Sana
Muut Etsivät