United States or Vietnam ? Vote for the TOP Country of the Week !
Parisissa, kolme vuotta sitten, eräässä yökahvilassa. Kenen kanssa? kysyi Muttila mielenkiinnolla. Tarkoitan, kenen kanssa minä muka siellä olin? Erään suomalaisen naisen kanssa, hymyili Liisa. Arvattavasti teidän morsiamenne? Arvattavasti, nauroi Muttila, koska hän kerran oli minun kerallani. Mutta kuinka en minä nähnyt teitä? Me olimme siellä Johanneksen kanssa, sanoi Liisa.
»Mitä minä teen täällä?» kysyi hän itseltään. »Kuinka olen tullut tänne ja miksi olen jättänyt punaisen purteni vesiä viilettämään? Hyvä, että on edes kannel täällä kerallani. Vaikka onkin täällä onni ollakseni, tuntisin ilman sitä itseni tuiki orvoksi ja yksinäiseksi.»
Ja kun joskus koetin soitella ja pääsin juuri hyvään alkuun, sumeni taas silmissäni ja niin jouduin uudestaan unelmien valtaan. Minä näin taivaallisia näkyjä, joissa sinä alati minulle ilmestyit ... ja niin unhotin minä sekä viulun että säveleet ja koko maailman. Voi sinua Hannu parka! HANNU. Näin surkea on minun laitani. RIITTA. Mutta eikö sinulle näyssäsi ilmesty ketään minun kerallani?
Hannu vetäytyy kallion taakse, joten Kaarlon täytyy poistua näyttämöltä. Kas vaan! Onko kummempaa vielä nähty! Luulenpa melkein heidän tahtovan lempiviä leikitellä. No... Riitta on vielä lapsi... Se on siis pelkkää lapsen leikkiä vaan. Mutta minua harmittaa kuitenkin, että hän leikittelee juuri tuon tuhman Yrjön kanssa eikä minun kerallani. Sinäkö täällä näin myöhään käyskentelet?
TUOMAS: Sotajoukko, joka kerallani samosi, oli loistavin ja urhoollisin, mikä milloinkaan on pohjoismaissa käynyt Herran pyhää viiriä pystyttämään. Sää on myös myötäinen merellä ollut eikä kukaan ole tautivuoteella vaivojaan vaikertanut. Kaikki ovat he kaatuneet vihollisen miekanterään. BALDUIN: Kaikki, sanoitte?
Viereisen haudan kannen alta haamu nyt nousi, näkyi leukaan saakka; luulen, hän että polvin oli ponnistaunut. Mua katsein kiersi hän kuin kerallani ois toisen nähdä tahtonut. Mut turhaks sen toivon huomaten, hän itki, virkkoi: »Jos tähän synkkään vankilaan sa saavut vuoks sielun ylevyyden, lausu, missä on poikani? Miks ei sun seurassasi?»
MUNKKI. Mä silti syvästi kiitän! Taivas palkitkoon tuhansin verroin hyvän tahtonne. Vain tahto onhan antajan, ei lahja. Vuoks almun herran jälkeen lähetetty en olekaan. RITARI. Vaan sentään lähetetty? MUNKKI. Niin, luostarista... RITARI. Jossa pyysin äsken mä pyhiinvaeltajan-atriaa? MUNKKI. Jo katetut on pöydät: palatkaa siis sinne kerallani, herra. RITARI. Miksi?
Te Bestuschew, vanha sota-kumppalinsa, Muisto hänen ajoistansa, Kerallani varmaan tekin kuolisitte Edestä noin suuren voiton?"
Totisesti on sinun sielusi palava minun kerallani. TUOMAS: Käärme Eedenin yrttitarhan! Sillä totisesti on hän tuomittu iankaikkiseen kadotukseen! Minun suudelmani on polttava sinun huulillasi kuin tuli ja minun käsivarteni tulevat sinua ijät kaiket niinkuin tulikuuma kahle kaulaamaan!... TUOMAS: Taivaan vallat!
Kun häväisty on nimi kuninkaan, Niin tekin, jaloin ruhtinoista, silloin Mun kerallani miekkaan tartutte Ja ette sitä ennen hellitä, Kuin häväisijä rangaistuna on. Ei väärä lie tää vakuutukseni? JOSAFAT. Tiet yhteiset on ajatuksillamme. On vihanne kuin minun vihani. Ken teitä loukkaa, minuakin loukkaa.