Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Sua, Suomen Leijona, tervehdän: miten säilässäs aurinko palaa! Ylös vapauden päivähän sinun voimas vangitut halaa. Olet karaistu kentillä taistojen, olet elänyt vainojen aikaa, läpi veristen vuosisatojen sinun säiläs säihkyy ja kaikaa.
Se antoi rintahan rauhaa, se uskoa unehen loi Jos muistat vielä sen virren, nyt laula, laula se oi! Hyi, kuinka sa impeni hymysit noin ihan keskellä kerrontaas, kun untes jo kentillä karkeloin hyi, miksi sä hymysit taas? Vai arvaatko impeni armainen, sa mille nyt nauroit, mille? Sa nauroit umpuille nuoruuden, elos haaveille hienoimmille. Se hymy se herjasi hennointas, se pyhintäs anteheks pyys.
Me emme saa sitä koskaan kukistetuksi.» Sitten alkoi se loppumaton rautatiematka iankaikkisten lumiaavikkojen yli. »Tuntuu, kuin en tätä tietä enää koskaan palaisi», sanoi hän kerran. »On, niinkuin se veisi iankaikkisuuteen, niinkuin jo olisimme siellä, kuolleiden kentillä, poissa maailmasta.
Aikaisemmin kuvaamamme valoilmiö, laavavirtojen purkaukset ja maanjäristys sattuivat jotenkin samaan aikaan, jolloin Sallustus joukkoineen saapui kaupungista suoraan satamaan vievälle tielle. Täällä heidät pysäytti tiheä ihmisjoukko, jossa varmaankin oli puolet kaupungin asukkaista. Tuhansittain heitä harhaili muurien ulkopuolella leviävillä kentillä, ja kaikki olivat epätietoisia minne paeta.
Onhan siis vielä yksi reipas poika elossa kuningas vainajan ajoilta: niin, niin, ei meitä ole monta jäljellä enää, jotka voivat sanoa katsoneensa vanhaa korpraalia silmästä silmään Breitenfeldillä ja jotka suuren kuninkaan kanssa ovat Lützenin kentillä vertansa vuodattaneet.
Etkö sanonut minulle, että kun sinun täytyi kynnykselle tiputella viiniä ja lausua jonkun kreikkalaisen jumalan nimi, sinä silloin kärsit vieläkin kauheampia tuskia kuin Tantalus, ikuista piinaa vielä hirveämpää kuin Manalan kentillä koskaan? Etkö ole näin minulle puhunut? Minä ihmettelin, en ymmärtänyt ja Herkules avita, en vieläkään mitään käsitä.
"Mutta nyt olen löytänyt ystävän, avomielisen, lämminsydämisen, nuoren ja vilkkaan, kuten itsekin, ja onneni on sanomaton. "Meillä on vain yksi sielu kahdessa ruumiissa. Auringonpaisteiset päivät ja hopeaisen kuun valaisemat yöt kävelemme yhdessä näillä onnen kentillä, eivätkä lennokkaat puheemme koskaan lopu. Mutta minun täytyy saada tämä kirje loppumaan.
Ei enää haukkuni käy, herrani ruoska ei soi, ei pure, peljätä ei enää Lydian hirveä hurtta. koirien kauhistus, Kerberos kentillä maan. Tääll' olen kuopattu maahan mun herrani Scipion viereen. Kahden jo retkellä maan yhdessä näin levättiin, aina, kun ei levännyt minun herrani Lydian luona. Yhdessä käymme me nyt myös Manan kenttiä päin Pluton koiraa kohti mun ankaran herrani kanssa.
On oikein hauska nähdä, että Mérimée, niin surumielinen ja pessimistinen kuin hän jo aikoja sitten olikin, kuitenkin vielä liki 40-vuotijaana voi tulla vallan liikutetuksi vaeltaessaan Kreikan historiallisista tapahtumista kuuluisilla kentillä ja vainioilla. Hänen hyvän ystävänsä Lenormantin ihastus se näyttää hänenkin vaikuttaneen innostavasti. Me vietimme päivämme alituisessa ihailemisessa.
Päivän Sana
Muut Etsivät