Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025


Kutsua ei omaksensa hän voi kuin viitan ja sauvan, ei kotiliettä häll' oo, vierellä armasta ei. Yksin hän kulkee ja kulkee ja yksin kuolohon nukkuu. Juonut, onneton, mies, Muusain hän kaivosta on! Paimen, ken ohi kumpuni käyt minäkin kävin kerta, niinkuin nyt sinä käyt, kentillä Arkadian, mullekin tyttöni mun teki vuoteen laakerilehtoon illoin ja unhottamaan karjani viekoitti mun.

Matkustaja, joka ei vielä ollut lähelläkään päämääräänsä, ei voinut sen jälkeen lähteä Knapekullan kylän likettyviltä. Hän viipyi siellä päiviä, kuukausia. Anna Jolanta liiteli kentillä ja kukkuloilla. Kukat hymyilivät hänen jalkainsa alla, linnut lauloivat hänen päänsä yllä kauniimmin kuin koskaan ennen; sillä hän, joka niiden välillä leijui, hengitti rakkautta, pelkkää rakkautta.

Muistan sun, entinen itseni, tunnen sun, ah, hyvin vielä, kentillä lapsuutein poikasna käyvän sun nään, kulkevan koulun tiellä tai miettien istuvan illoin ikkunass' yksikses tähtiä seuraellen, kuinka ne syksyn pitkinä puhteina verkkahan syttyi. Aikana leikkienkin mietit jo murheita maan. Kammot tyhjyyden sa jo tunsit ja kuoleman mahdin, ihmistä tuntenut et.

Jos tahtoisinkin seurata sinua sinne, minne pyydät minua saattaa, niin en voisi. Mutta minä en edes tahdo. Minun on siis kaksinkerroin mahdoton sinne joutua. Sinä tiedät, kuten Paavali Tarsolainenkin, että te joskus, Styx-virran tuolla puolen, jonkinlaisilla Elysiumin kentillä saatte nähdä Kristuksenne. Hyvä!

Aurinko nousi kirkkaana ja ihanana, sen säteet kimaltelivat lumisilla kentillä ja kuuraisilla puilla kaikki loisti purpuran ja hopean värisenä, kun talonpoika, käyttäen entistä keinoaan, sai avanneeksi luukun ja matkustaja astui lähemmäksi, tarkastaakseen autioksi heitetyn rakennuksen sisustaa.

Sinä hämmästytät minua.» »Nekin, jotka vain kolmasti päivässä kylpevät, kuluttavat elämänsä tässä toimessa. He harjottelevat kentillä tai pylväistöissä valmistuakseen ensimäiseen kylpyyn. He viivähtävät sen jälkeen teatterissä virkistyäkseen. He nauttivat prandiuminsa puitten alla ja ajattelevat seuraavaa kylpyä. Sitä valmistettaessa syödään prandium.

Sillä Hochjoch'in autioilla kentillä ei eletä vuorilaakson iloista elämää, jossa kellot soivat ja paimenten huilaaminen kaikuu lauheassa, tuoksuvassa ilmassa, siellä on ijankaikkinen talvi, kuolon äänettömyys. Surumielisesti aurinko suutelee näitä vuorihuippuja, niinkuin äiti kuolleen lapsensa kalpeaa otsaa suutelee.

Se koskee enemmän maan muita osia kuin Buenos-Ayres-maakuntaa, jossa maa yleensä on vähemmin hedelmällistä kuin useissa muissa maakunnissa, ja jossa maanviljelyskään niinmuodoin ei edisty samaa vauhtia kuin viimeksi mainituissa. Sitä vastoin kaikkialla kentillä kasvaa rehevää ruohoa, antaen ilman vaivaa ja kustannuksia karjalle tarpeellisen määrän rehua.

Yön aikana näytti kaikki tulisoihtujen valossa aavemaiselta, haaveelliselta, päivällä näyttää kaikki aivan lohduttomalta, auttamattomalta. Vasta nyt voipi saada oikean käsityksen kuolleiden mahdottomasta paljoudesta. Teillä, ojissa, kentillä, kaatuneiden muurien takana kaikkialla, kaikkialla kuolleita. Ryöstettyjä, usein aivan alastomia. Samoin haavoitetutkin.

Hän päästi kätensä vaipumaan kasvoiltaan ja tuijotti hämmentynein katsein ympärilleen. Kuutamo uinaili vaaleilla kentillä, ainoastaan puut, joiden alla hän istui, kurottelivat synkkiä ja uhkaavia varjojaan tämän hymyilevän rauhan kuvan kehykseen. Valittava huuto, kuin lapsen itku, kuului etäältä.

Päivän Sana

arvellaan

Muut Etsivät