United States or New Caledonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos sallitte, niin lopetan sen lauseen, Jok' äsken, tullessanne, kesken jäi. Te vasta kenraal' ootte, herra piispa. Valkoinen pärmä tuo on sotakenttä, Joss' esiin teidän käskystänne marssii Pien', uhkahurskas, musta sotajoukko. On läkkipullo leirinä, ja sielu Se rahapaja, josta runsaan palkan Saa kullass' uskollinen miehistönne.
Se täyttää vuoret, vainiot ja loukot, se kasvaa, paisuu, nielee sotajoukot ja vyörykkeenä vierii laaksohon. Haa, hän se tänne rientää ratsullansa, mies pienokainen, vanne otsallansa, se jalo, uljas, armas kenraal' on. Vaan hiljaa! Kuule kuinka joukollensa hän äsken hajonneelle huutaa nyt! Hän ratsastaa sen luo, ja paikallensa riviinsä joka mies on rientänyt.
»Kas, kynnen alla kuin syhyy Himalatan leijonalla», niin mietti Hannu, jääden seisomaan ja vartoin hyvään tapaan sotilaan. »Te, kapteeni, mik' onkaan enemmän kuin isänmaa ... tai liitto ystävän ... tai rakkaus?» »Se, herra kenraal', on kai sana kunnian.» »Niin, ystäväni. Siis asiaan. Tää käärö kädessäni on ... nuoren Tasavallan vapaus. Don Borron omiin käsiin teidän on se vietävä.
Kunnahalla hurraa kulki. Mies ratsain lähestyy. Ken, ken se on? Mik' äänten myrsky! Miksi riemu julki mies mieheltä nyt raikuu rajaton? Se täyttää vuoret, vainiot ja loukot se kasvaa, paisuu, nielee sotajoukot ja vyöryn lailla ryntää laaksohon. Haa, hän on tullut, joutui johtajanne, mies pienokainen, otsallansa vanne, se jalo, uljas, armas kenraal' on! Vaan hiljaa! Kuule!
Toivat tytön sotamiehet Vielä keskenkasvuisen, Kepeästi asteli hän Oman veljens etehen. "Silloin itkin, kun en päässyt Kanssas sodan leikkihin, Nyi en itke, maani eestä Kuolla osaan minäkin." Vaiti seisoo Ferencz Renyi, Huuliaan ei liikuta. Kenraal Haynau verihurtta Antoi käskyn ampua. "Vai ei sulle äiti, sisar Yhtä verta olleetkaan? Vielä tässä liiemmälti Sydäntäsi osataan.
Ma ennen kielen suustan' annan viedä, Kuin Michael Cassiota loukkaisin; Mut luulen toki, ett'ei totuus hälle Lie vahingoks. Näin, kenraal', oli laita: Montanon kanssa kun ma puhelin, Niin tuli mies, jok' ääneen huusi apua, Ja jäljest' oiti Cassio, miekka maalla, Valmiina iskemään. Montano silloin Käy Cassion tielle ja hänt' estää koittaa.
"Se luoti tiesi paikkansa, sit' eipä kieltää voi, enemmän tiesi se kuin me", näin kenraal' aprikoi, "ei kajonnut se heikkohon ja huonoon otsahan, parempahan se pyrki vaan, jalohon rintahan." Ne sanat sotajoukossa levisi yleiseen, ja kaikki myönsi Sandelsin totuuden lausuneen: "