Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Sen näkeminen rupesi Tapania inhottamaan ja hän nousi aikansa kuluksi käymään ulkona. Pitkän hetken perästä hän palasi taas katsomaan, milloin saisi ne kengät.
Jukke lähtökiireessään unohti Hannan kengät siihen oven pieleen lattialle, johon hän ne heitti ottaakseen lähtiessään ja viedäkseen kotiin paikattavaksi. Hanna otti kenkänsä, pani sopelle halkoin nenään edes vähänkään valumaan eikä niitten kuivaamisesta ollutkaan etua.
Tuli koira kongotellen, Vesirakki vengotellen; Otti paitani pajuilta, Haavan oksalta hamoni, Sukkani sulalta maalta, Kengät kuivalta kiveltä, Hiekalta helistimeni, Somerelta sormukseni, Ristini risun nenästä. Minä itkien kotihin, Kaikatellen kartanohon; Iso istui ikkunassa, Emo aitan rappusilla: "Mitä itket piikaseni, Nuorra saamani valitat?"
Kenkäni käkenä kukkui, Kesälintuna lipasi, Käyessäni kirkkotietä, Toisten tyttöjen keralla. Nyt on tullut aika toinen, Elo entinen kaonnut; Ei nyt keiku keträpuuni, Eikä verkani vihota, Paista ei palmikot isosti, Eikä huoha kaulahuivit, Helmukseni ei helota, Eikä kengät kukkuele. Nyt on tullut turmiolle.
Pohjatuuli poutaisen taivaan alla teki tehtävätään. Kengät kylmi jo ihan sarveksi ja alkoi jalkoja puristaa ja muuten alkoi värisyttää. Kyyneleet tulvahti silmistä ja huokasi: "Voi taivaan suuri luoja minua onnetonta." Alangolla oli heinälato, jonka auki oleva ovi ammotti kuin olisi tahtonut avosylin kutsua turviinsa. Sinne pyörähti Pekka, työntyi heinäin sisään ja tunsi tarkenevansa siellä yötä.
Mutta paljon enemmän häntä hauskutti nuo Annin pikkuruiset kengät ja ensimmäiset vaatteet, kunnes hän viimein pani nämä pyhäköt kätköön tuonne kaappiin, muitten perintöjensä joukkoon. Nyt tuli Leijonan emännältä semmoinen sana, että Lents tulisi heille noin yhdentoista aikaan. Lents puki pyhävaatteet päällensä, ja lähti joutuisasti menemään setänsä Petrovitschin luo.
Hanna kopperehti kuivia sukkia, pujotti niitä jalkoihinsa, vetää kurautti Juken pitkävartiset, saveen tahrautuneet kengät niitten päälle ja alkoi toimittautua karjaansa ruokkimaan.
Niin kylmäksi hän oli käynyt kuin jääpala ja niin kovaksi kuin kivi. Almalle kohosi veri päähän, hän puristi huulensa yhteen ja neuloi vielä uutterammin kuin ennen. John palasi hetken päästä takaisin rannasta, kantaen yhä Tyysää käsivarrellaan. »Pyydetään, että mamma ottaa märät sukat ja kengät lapselta pois», hän puhui tullessaan, »ja antaa kuivia sijaan.
Mutta palkkanne?" "Ei, poikaseni, puhuta palkoista. Pahoja henkiä ei voiteta rahalla. Ne voitetaan voimalla, jumalallisella voimalla", sanoi ukko ihan sydämensä pohjasta. "Mutta minun täytyy saada teille antaa edes nämä kengät. Näen että kenkänne ovat kovin vanhat ja paikkaiset." "Kuluuhan se pidettävä. Viisi vuotta ovat olleet ainoina kenkinäni ja vanhenevanpa ne näkyvät."
Hänellä oli lyhyt, harmaa, isonappinen takki, mustat housut, jotka ulottuivat polvien yli ja olivat niihin pitkillä nauhoilla sidottuna, mustat pumpulisukat ja jotenkin jykeät, leveillä tinasoljilla koristetut kengät. Ympyriäinen kampa, sellainen kuin maaväellä on tapana pitää, oli hänen sileässä tukassaan, joka pitkissä suortuvissa valui alas takin kaulukselle.
Päivän Sana
Muut Etsivät