United States or Honduras ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja täällä kotona hän ei voi vaikuttaa mitään, se on ihmeellistä. Minäkin, vanha mies jo melkein, ikävöin hänen seuraansa, sillä hänen lauseensa eivät ole teeskenneltyjä, vaan niistä uhkuu tosipuhdasta henkeä. Hän ei varmaankaan teille puhele koskaan? LIINA. Ooh! No terve terve! Oletkos kauvankin jo odottanut? Sinä et usko kuinka hyvällä päällä minä nyt taas olen ja arvaas mistä syystä?
"En, sitä en tosiaankaan ole kuullut!" virkahti Robert innokkaasti, "kotiintultuani en ole tavannut ketään muita ihmisiä kuin molemmat palveliani, eivätkä ne sanoneet mitään. Onko hän kauvankin ollut sairaana?" "Malttakaas, niin mietin", vastasi Johansson yhtä tyynesti, "niin ehkä korkeintaan kahdeksan vuorokautta.
»Näethän, korvakuulolla laski», nauroi Jussi. »Eihän sitä toki nukkua saa kosken laskussa», virkkoi Erkki. »Oletteko kauvankin ollut laskumiehenä?» oli Jussin kysymys. »Johan sitä taitaa tulla puolentoistakymmentä vuotta.» »Onhan sitä siinäkin», arveltiin. »Ei ole tainnut sattua vahinkoakaan laskiessa?» kysyi Erkki.
Ja mitähän Jaakko siellä niin kauvankin viipyy? eihän se tavallisesti viivyttele kun eivät nyt vaan siellä hänen rekeensä panisi jonkunlaista mitätöntä ryökälettä. Ilta rupesi jo hämärtämään, kun viimeinkin metsän laidassa ilmestyi odotettu valkoinen tamma, kohta ehti se jo pihaankin ja reestä nousi Jaakko ja toinenkin ryysyin kääritty pieni olento.
Iltapäivällä, kun hän oli palannut aamiaiselta ja istui tarkastelemassa erään kylvökoneen piirustusta, kuuli hän selkänsä takaa pienen yskäyksen. Siellä oli pieni noin kahdentoista vuotias tyttö, joka oli tullut sisään ja sulkenut oven aivan äänettömästi; tyttö oli ehkä seisonut kauvankin, ennenkuin hän tohti puhutella Mathieutä. "Kuka sinä olet? Mitä sinä minusta tahdot?"
Selman heitän ja otan kainon Theklan, niin astuen käyskelemään kemun ja kunnian tielle, huolimatta noista sumuista, jotka etähällä tuolla palloilevat maan ja taivaan rajalla. Onhan tässä kontion ruumis, joka antaa sydämmelleni toivon, kestävän kauvankin prameuteni päivän.
Sattumus voipi toisinaan olla hyvinkin oikullinen, voipi kauvankin kiusata ja kauvankin suosia, olihan hän sen kokenut elämänsä taipaleella. Mutta aina sen sentään sattumukseksi huomaa, ellei muassa ole muita syitä. Hänessä iti epäilyksen siemen, hän vakoili, hän väijyi, hän koetti salaa kietoa Aholaa.
"Marttalan Matti on kaikki asiat tarkkaan harkinnut, ja hän kyllä tuntee ne; hän on kelpo mies." "Oletko kauvankin ollut Marttalan Matin tuttu?" "Kuulolta kauvankin, mutta tarkemmin en enempää kuin viikon päivät, jonka ajan olen majaillut Marttalassa." "Viikon päivät olet majaillut Marttalassa, ja sinua on palkinnon luvalla perään kuulutettu! Mikä rohkeus!" Jaakko säpsähti.
VALTER. Nouse nyt luontoni lovesta, haon alta haltijan. Ah, tekö täällä koputitte, herra herassööding? VALTER. Tahtoisin tavata Kerttu neitiä. TOINI. Anteeksi, hän pukeutuu. VALTER. Pukeutuu? TOINI. Niin, Bertha neiti ei salli hänen esiintyä äskeisessä kostyymissään. VALTER. Harmi! Kestääkö tuo pukeutuminen kauvankin? TOINI. Rakastuneelle odotuksen aika on pitkä.